Kertomuksella Monbiot tarkoittaa yleisluontoista kuvausta siitä, mitä on tekeillä, mitä vaihtoehtoja edessä on ja miten niihin voidaan vaikuttaa.
Toisen maailmansodan jälkeistä vakaan kasvun kautta 1945–1975 hallitsi sosiaalidemokraattis-keynesiläinen kertomus. Sen ydin oli se, että ihmiset, valtio ja yritykset voivat yhdessä rakentaa sääntöihin perustuvan yhteiskunnan, jossa kaikkien elämä paranee ja jossa jokaiselle ihmiselle on paikka.
1970-luvulta lähtien tämä kertomus alkoi rapistua, öljykriisien, inflaation ja globalisaation kourissa. Sen korvasi vähitellen uusliberalistinen kertomus. Sisäiset ja tasa-arvoa korostavat arvot alkoivat korvautua ulkoisilla, kilpailua ja kovuutta korostavilla arvoilla. Uuden tarinan keskeisimmät poliittiset sankarit olivat Ronald Reagan ja Margaret Thatcher.
Uusliberalistinen tarina lupasi hyvinvointia, kunhan vain kestäisimme kilpailun emmekä välittäisi siitä, että kaikki eivät pysy mukana. Kilpailu tuottaisi häviäjiä samalla välttämättömyydellä kuin voittajia.
Tarina, jonka finanssikriisi repi rikki
Tämän tarinan hegemonia täydellistyi vuoteen 2008 asti, jolloin kriisi repi sen rikki. Kävi ilmi, että kertomus ei ollut tosi eikä juoni kulkenut sen osoittamaan suuntaan.
Monbiotin mukaan tuolloin olisi ollut tilaa uudenlaiselle kertomukselle, joka olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulevaisuuteen. Sellaista ei kuitenkaan ilmaantunut. Vasemmistopuolueet kuten Labour Englannissa ja Demokraatit Yhdysvalloissa eivät onnistuneet luomaan kriisiin omaa lähestymistapaansa, vaan reagoivat siihen yrittämällä löytää jonkinlaisen kolmannen tien vasemmiston ja oikeiston väliltä. Käytännössä tämä merkitsi oikeiston teemojen, sanaston ja puhetapojen osittaista omaksumista.
Tällä tavalla puolueet vieraannuttivat oman kannattajakuntansa itsestään mutta eivät kuitenkaan saaneet sanottavasti uusia äänestäjiä oikealta. Niinpä, paremman puuttuessa uusliberalistinen kertomus palasi hallitsemaan meitä, entistä sirpaleisempana, ohuempana, kyynisempänä ja vieraampana.
Yhteinen päämäärä puuttuu entistä alastomammin. Luokkataistelu on siirtynyt yksilön sisälle: jokainen on itsensä pahin vihollinen. Yhteiskunnallisia rakenteita ei ole tai ainakaan niihin ei voi vaikuttaa. Seurauksena erilaiset itsen kriisit ja elämän hallintaongelmat lisääntyvät kovenevalla vauhdilla.
Osallisuus on mahdollista
Monbiotin mukaan toivoa kuitenkin on. On mahdollista luoda eteenpäin suuntautuva tarina, joka yhdistää toivon ja muutoksen ja tarjoaa ihmisille osallisuuden kokemuksen. Tällaisen kertomuksen täytyy selittää maailman olennaisia piirteitä, antaa välineitä kokemuksen ristiriitojen käsittelyyn ja käyttää sanastoa, joka on riippumaton valtajärjestelmän sanastosta. Tarinan on tarjottava ihmisille osallisuutta yhteiseen elämään ja maailman parantamiseen.
Bernie Sandersin ja Jeremy Corbynin vaalikampanjat osoittivat, että tällainen osallisuus on mahdollista. Menestys saavutettiin pitämällä kiinni omista periaatteista. Osallistuminen edellyttää päämääriä, jotka ovat tavoittelemisen arvoisia. Sandersin vaalikampanjan aikana vapaaehtoisten verkosto kasvoi sellaista vauhtia, että – Monbiot uskoo – jos sen luominen olisi aloitettu pari kuukautta aikaisemmin, Sanders olisi nyt Yhdysvaltojen presidentti.
Toivoa ei pidä heittää. Monbiotille tekee kuitenkin mieli huomauttaa, että vakaan ja tasa-arvoisen kasvun kausi 1945–1975 perustui toisen maailmansodan kauhuihin. Niistä pelastuneet ihmiset omaksuivat syvän vakaumuksen siitä, että sota ei koskaan enää saa toistua. Sen estämiseksi oli estettävä sotaa edeltäneiden kriisien syiden toistuminen. Sodan jälkeisen kauden politiikka perustui tähän kaikille yhteiseen tausta-oletukseen. Toinen maailmansota jää yhä kauemmas historiaan. Toivottavasti sen opetukset pysyvät.
George Monbiot: Out of the Wreckage. A new politics for an age of crisis. Kustannusliike Verso 2017.
Kirjoittaja on valtiotieteiden lisensiaatti. Hän on opettanut filosofiaa useita vuosia Helsingin yliopistossa, erikoisalanaan yhteiskuntatieteiden metodologia. Tällä palstalla hän tarkastelee taloustieteen peruskäsitteitä ja ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä.