Rajatuottavuus on keskeinen käsite taloustieteessä koska se on yksi niistä rajakäsitteistä, joihin taloustieteen ns. marginalistinen kumous perustui 1800-luvulla. Gottfried Leibniz ja Isaac Newton keksivät toisistaan riippumatta 1700-luvulla differentiaalilaskennan. Siinä tarkastellaan derivaattaa eli funktion arvon muutoksen ja muuttujan arvon muutoksen suhdetta, kun muuttujan muutos lähenee nollaa.
Taloustieteessä 1800-luvulla käyttöön otetut rajakäsitteet olivat eräänlainen empiirinen vastine derivaatalle. Ajateltiin, että kaikki hinnat johtuvat viime kädessä siitä, että talouden toimijat maksimoivat hyvinvointiaan tai voittoaan muuttamalla kuluttamiaan tai tuottamiaan hyödykemääriä. Ajatus edellyttää, että muutosten väliset suhteet ovat jollain lailla pysyviä, ts. että ne ovat olemassa eräänlaisena potentiana, niin kuin Aristoteles varmaan sanoisi, silloinkin kun muutoksia ei tapahdu.
Rajatuottavuuden käsitteeseen liittyy monia ongelmia.
Yksi on se, että käsite edellyttää, että kun yhden tuotannontekijän määrä muuttuu, niin muiden määrät pysyvät muuttumattomina. Matematiikassa on mahdollista, että yhtälössä yksi tekijä muuttuu ja muut pysyvät muuttumatta. Oikeassa tuotannossa se ei kuitenkaan ole mahdollista. Jos yhden tuotannontekijän määrä muuttuu, niin muiden määrissä tai ainakin toimintatavoissa täytyy tapahtua muutos. Jos yhdellä koneella alkaa kahden työntekijän sijasta työskennellä kolme työntekijää, niin koneen toiminnassa tapahtuu jokin muutos, kahden aiemman työntekijän työtavoissa tapahtuu jokin muutos ja raaka-aineiden kulutuksessa tapahtuu muutos. Näin ollen muutos, joka tapahtuu lopputuotteen määrässä ei riipu pelkästään lisätyn työntekijän työpanoksesta vaan myös muutoksista toisten tekijöiden toiminnassa.
Onko jokaisella oma rajatuottavuutensa?
Lisäksi on niin, että työnjaollisessa toiminnassa on monia tehtäviä joiden määrää ei voida muutella ilman, että koko toiminta loppuu. Vahtimestari avaa tehtaan ovet aamulla. Hänen rajatuotostaan voitaisiin mitata antamalla hänelle potkut ja katsomalla, kuinka tehtaan tuottama tuotemäärä muuttuu. Tuotanto kuitenkin loppuu kokonaan, jos kukaan ei pääse tehtaaseen sisälle. Niinpä vahtimestarin rajatuote on koko tehtaan tuotanto. Tämä on älytön päätelmä, koska sen mukaan muut työntekijät eivät tuottaisi mitään.
Jokainen joka on joskus leiponut leivän tietää, että sen raaka-aineilla on välttämättömät määräsuhteensa, jotka voidaan lukea reseptistä. Niitä ei voida mielivaltaisesti muutella.
Avoin kysymys on myös, ajatellaanko että jokaisella työntekijällä on oma henkilökohtainen rajatuottavuutensa, ja koskeeko se työntekijän koko työpanosta vai sen osaa, esimerkiksi yhtä työtuntia. Vai ajatellaanko, että kullakin työlajilla, esimerkiksi hitsauksella on oma rajatuottavuutensa? Tällöin kukin hitsaaja esiintyy yleisenä hitsaajana ja kaikilla on sama työlajin määrittämää rajatuottavuus. Työlajikohtainen rajatuottavuus voi edelleen olla yrityskohtainen tai koskea koko teollisuutta.
Rajatuottavuutta ei voi mitata
Kyselytutkimuksissa saatiin jo 1930-luvulla selville, että yritysten johto ei tosiasiassa mittaa rajasuureita eikä perusta päätöksentekoaan niille. Milton Friedman väitti että, kuitenkin taloudessa vaikuttaa voimia, joista toimijat eivät ole tietoisia ja jotka johtavat siihen, että tuotetut ja kulutetut hyödykemäärät vastaavat rajasuureita. Ehkä teoria näin pelastuu mutta heittämällä kuperkeikan, koska alun perin rajasuureiden tarkoitus oli nimenomaan kuvata toimijoiden motiiveja.
Marginalistisen taloustieteen tärkeä periaate ja väite on, että vapailla markkinoilla tuotannontekijän hinta vastaa sen rajatuotosta. Siis, että esimerkiksi työntekijän palkka vastaa hänen rajatuottavuuttaan. Joidenkin mielestä tämä on moraalisesti tärkeä tulos, koska se osoittaa että kapitalismi on oikeudenmukaista. Väitettä on mahdotonta osoittaa oikeaksi tai vääräksi, koska rajatuottavuutta ei voida havaita eikä mitata.
Kirjoittaja on valtiotieteiden lisensiaatti. Hän on opettanut filosofiaa useita vuosia Helsingin yliopistossa, erikoisalanaan yhteiskuntatieteiden metodologia. Tällä palstalla hän tarkastelee taloustieteen peruskäsitteitä ja ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä.