All Over Press/imago sportfotodienst

Vuonna 2013 ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty julkaisi tunnetun teoksensa Pääoma 2000-luvulla. Sen keskeinen väite oli, että 2000-luvulla pääoman tuotto (r) on systemaattisesti ollut suurempi kuin talouskasvu (g).

Jos pääomatulot kasvavat jatkuvasti muita tuloja nopeammin, saatamme olla päätymässä sellaiseen yhteiskuntaan, joka vallitsi Euroopassa 1800-luvulla. Silloin hallitsi pieni koroilla ja perinnöillä elävä eliitti.

Pikettyn kirjan nimi on suora viittaus Karl Marxin Pääoma -teokseen, jonka ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1867. Marxin pääoman ydintä voi ehkä kuvata yhdellä yhtälöllä: c + v + m = w. Tavaran arvo (w) on sen tuottamisessa kulutetun pysyvän pääoman (c), vaihtelevan pääoman (v) ja siihen sisältyvän lisäarvon (m) summa.

Pysyvä pääoma tarkoittaa koneita, kalustoa ja raaka-aineita, vaihteleva pääoma työvoiman arvoa ja lisäarvo tuotannossa luotua uutta arvoa. Marxin teorian perusväite on, että työvoima luo koko lisäarvon. Pysyvä pääoma ei luo uutta arvoa vaan ainoastaan siirtää tuotteeseen itseensä sisältyvän arvon, joka on luotu aikaisemmalla työllä.

Piketty pääoman käsite laajempi

Miten näiden kahden teoksen suhdetta sitten voidaan luonnehtia?

Marxin teoria on käsitteellisesti rikas kuvaus siitä mitä tuotannossa tapahtuu, minkälaiset toimijat siihen osallistuvat ja mitä niiden vuorovaikutuksessa tapahtuu. Sen lähtökohta on sen aikainen poliittinen taloustiede mutta se olennaisesti luo kuvauksensa kritisoimalla lähtökohtaansa. Teoksen alaotsikkohan on ”poliittisen taloustieteen kritiikki”. Marx etsii vastausta kysymyksiin, mitä pääoma on, miten se toimii ja miten ylipäätään on mahdollista, että se tuottaa voittoa.

ILMOITUS

Piketty ei analysoi pääomaa tässä mielessä. Hän ottaa annettuna sen, että pääoma tuottaa voittoa ja kysyy, miten voiton suuruus on vaihdellut eri aikoina. Hänen pääoman käsitteensä on laajempi kuin Marxin. Hän sisällyttää siihen kaikki varallisuuden muodot, jotka voivat olla yksityisomaisuutta ja jota voidaan vaihtaa markkinoilla. Siten siihen kuuluvat tuotantopääoman lisäksi asunnot, pankkitalletukset ja maaomaisuus.

Pikettyn tutkimus perustuu valtavaan tilastoaineistoon 1700-luvulta lähtien etupäässä Ranskasta, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Hänen aineistonsa mukaan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Eurooppaa hallitsi yksityinen varallisuus. Silloinen yhteiskunta on tuttu esimerkiksi Honorè de Balzacin, Jane Austenin, Charles Dickensin ja Emile Zolan teoksista.

Varallisuuserot kasvussa

Vuosien 1914–1945 kriisien seurauksena varallisuuden arvo pieneni rajusti. Siksi tulo- ja varallisuuserot kaventuivat. Toisen maailmansodan jälkeen harjoitettu politiikka piti edelleen erot pieninä.

1970- ja 1980-luvuilta lähtien erot ovat jälleen alkaneet kasvaa. Tämä johtui poliittisista käänteistä, joista tärkeimpiä olivat verotuksen ja rahoitusmarkkinoiden sääntelyn muutokset. Asiaan on myös vaikuttanut talouskasvun hidastuminen. Hitaasti kasvavassa taloudessa perintövarallisuuden merkitys kasvaa.

Pikettyn keskeinen muuttuja on yksityisen varallisuuden suhde kansantuloon. Mikäli pääoman tuotto vakiintuu merkittävästi talouden kasvuvauhtia suuremmaksi, eli r > g, vaurauden jakauma vinoutuu.

Yleisenä johtopäätöksenään hän esittää, että tulojen ja varallisuuden historia on luonteeltaan poliittista, kaoottista ja arvaamatonta. Paljon riippuu yhteiskunnasta, vallitsevista ajatustavoista, politiikasta ja instituutioista, joilla eroja pyritään muokkaamaan suuntaan tai toiseen. Tulot ja varallisuus eivät seuraa deterministisesti taloudesta. Vaurauden jakautumisen historia on poliittista.

Eroja tasoittavina yleisinä tekijöinä hän mainitsee koulutuksen ja pääoman liikkumisen. Eriyttäviä tekijöitä ovat ylimpien palkkojen karkaaminen ja varallisuuden keskittyminen ja erityisesti se, että suuret omaisuudet kasvavat pieniä nopeammin. Tärkeä tekijä viime aikoina on ollut talouden kasvun hidastuminen. Hitaasti kasvavassa taloudessa perityn varallisuuden merkitys kasvaa.

Perinnöt palauttavat 1800-luvun oloihin

Perintövarallisuuden kasvu 2000-luvulla on palauttamassa meitä 1800-luvun oloihin. Varallisuuden arvo suhteessa kansantuloon on noussut jatkuvasti ja näyttää siltä, että yksityisen varallisuuden arvo lähenee maailmansotia edeltänyttä huipputasoaan.

Jos pääoman tuotto ylittää pitkällä aikavälillä tulojen ja tuotannon kasvun menneisyydestä periytyvä varallisuus uusiutuu nopeammin kuin tuotanto ja tulot kasvavat. Syntyy oikeuttamatonta ja mielivaltaista eriarvoisuutta. Tällainen kehitys voi horjuttaa meritokraattista arvojärjestelmää ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteita.

Marxin teoria kuvaa kapitalismin syvintä ydintä. Piketty kuvaa yhteiskunnan kehitystä sellaisena millaisena se arkielämässä näyttäytyy. Otsikossa esitettyjen yhtälöiden suhteessa tämä ilmenee niin, että Marxin lisäarvo (m) on sekä taloudellisen kasvun (g) että pääomatulon (r) lähde. Sitä miksi pääoman tuotto on Pikettyn tarkastelemalla jaksolla ollut suurempi kuin talouden kasvu ei Marxin teoria selitä. Kuten Piketty itse toteaa, tämä johtuu poliittisista, sosiaalisista ja psykologisista tekijöistä sekä ja valtion talouteen kohdistamista toimista.

Otsikon kysymykseen kumpi yhtälöistä pitäisi valita täytyy tietysti vastata, että molemmat. Ne eivät ole toistensa vaihtoehtoja vaan kuvaavat yhteiskunnan eri tasoja.

Kirjoittaja on valtiotieteiden lisensiaatti. Hän on opettanut filosofiaa useita vuosia Helsingin yliopistossa, erikoisalanaan yhteiskuntatieteiden metodologia. Tällä palstalla hän tarkastelee taloustieteen peruskäsitteitä ja ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä.