We are Coming to Let´s Go paketoi sisäänsä Pertti Kurikan Nimipäivien tarinan. Kirjassa tarinaa kuljettavat rinnakkain Pekka Elomaan ottamat kuvat ja Jouni Kemppaisen haastattelemat yhtyeen jäsenet. Oman lisänsä kokonaisuuteen tuo Pertti Kurikan päiväkirjamerkinnät.
Alkujaan elokuvaa varten kootun yh-
tyeen taival teki kitaristi Pertti Kurikan, laulaja Kari Aallon, basisti Sami Helteen ja rumpali Toni Välitalon melkein kaikille tutuiksi.
We are Coming to Let´s Go on piristävä teos. Se on yksi rehellisimmistä koskaan kirjoitetusta bändikirjoista. Usein litterointiin perustuva teksti saa kirjan vaikuttamaan kiireessä tehdyltä. Tässä tapauksessa ratkaisu kuitenkin toimii erittäin hyvin. Yhtyeen jäsenten äänet ovat selvästi kuuluvilla ja heidän persoonansa heijastuvat hienosti kirjasta.
”Mutta minä nyt annoin tämän Ruotsin voittaa. Ja se on näin.”
Sami: Pertti oli semmonen punkkari, ja se lähti Pertistä tää koko idea.
Pertti: Milloin meidän Pertti Kurikan Nimipäivät aloitti soittaan?
Toni: Ai punkkia?
Sami: Pertti, kakstuhattayheksän.
Pertti: Kakstuhattakaheksan vai?
Sami: Joo.
Toni: Ai punkkia?
Sami: No, sitä mitä me ollaan soiteltu täs nää viimeset yhdeksän vuotta.
Toni: Tämä punkki-musiikki oli mahtavaa ja hyvää.
Yleisölle PKN esiintyi ensimmäistä kertaa Sofianlehdon toimintakeskuksen kevätkarkeloissa.
– Mutta varmaan ne odotti Paratiisia ja Kotiviiniä, mut sieltä tulikin tämmöstä, in your face, suoraan naamaan. Tämmösiä kiroilevia keski-ikäisiä ukkoja. Tai no, ei nyt pahasti kiroilevia sillon vielä varmaan oltu, mutta kummiskii, Sami Helle kuvailee keikkaa.
Studioon ja kiertueelle
Yhtyeen ensimmäinen äänilevy ilmestyi lokakuussa 2010.
– Oli se studiotyö jännää, kun oltiin siihen saakka soiteltu vähän niinku huvikseen, niin piti ruveta tekemään ammatikseen. Se oli kaikille ihan uutta. Sitten kun äänitettiin, oli rankkaa se, että joutui tekemään monta kertaa samat jutut, Helle muistelee.
Samassa kuussa Pertti Kurikan Nimipäivät lähti jo kiertueelle Saksaan.
Lisää nostetta se sai, kun elokuva Kovasikajuttu sai ensiesityksensä toukokuussa 2012.
”On bändejä, joista ei välttämättä tehdä kirjoja ikinä.”
Yhtye esiintyi muun muassa Sibelius-talossa, Provinssirockissa, Ruisrockissa ja Ilosaarirockissa.
Suomen lisäksi he soittivat Saksassa, Sveitsissä, Latviassa, Englannissa, Norjassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Kosovossa ja Hollannissa.
Uuden musiikin kilpailu
Syksyllä 2014 Pertti Kurikan Nimipäivät otti osaa Uuden musiikin kilpailuun.
– Kyllä mä sanoitin omasta mielestäni Aina mun pitää -kappaleen. Just niistä tarpeista, mistä mä en tykkää, ja niistä tarpeista, mistä mä tykkään. No, kun ihmisen pitää aina olla liikkeessä ja tehdä asioi-ta, että se pysyy kunnossa. Sit mä päätin, et mä teen mä teen sen nimisen kappaleen kuin Aina mun pitää, Kari Aalto kertoo.
PKN voitti kilpailun.
Wienissä PKN joutui valtavan mediapyörityksen keskelle. Etenkään Aaltoa tilanne ei juuri miellyttänyt.
Kari: Jos tarkemmin ajatellaan, niin mä oon kyllä sitä mieltä, että tota noin, onneks me ei voitettu siellä Euroviisuissa. Se olis varmaan ollu kauhee rumba. Sitten loppuelämä olis mennyt siinä rumbassa.
Sami: Eihän! Se olis ollut vaan se vuosi siinä. Elikkä voiton jälkeinen vuosi, ja sit kun olis ollut ne seuraavat Euroviisut. Ei meidän olisi onneksi tarvinnut mennä minnekään lavalle siellä soittaan.
Pertti: Mutta Ruotsi voitti kuitenkin! Ruotsi veti tämän potin.
Toni: Okei, minä voin kertoa, että kun oltiin Wienissä, niin ei päästy jatkoon, mutta muuten voitettiin Eurooppa. Ja sitten sen jälkeen sitten kaikki kansat halusi, että se menisi hyvin. Ja ja ja jos Kari halusi laulaa englanniksi sen Aina mun pitää, niin silloin me oltais päästy jatkoon. Mutta minä nyt annoin tämän Ruotsin voittaa. Ja se on näin.
Kari: Toi Tonin puhetyyli vaan on niin hauskaa, ettei voi mitään.
Sami: Paljon asiaa, mutta asian vierestä. Ei mutta toisaalta, hyvä, kun ei päästy jatkoon. Että siinä se on: me mentiin yrittään ja saatiin turpaan. Ja se oli hyvä, että saatiin turpaan ja tultiin takaisin.
Toni: Aivan niin. Sitä saa mitä tilaa.
Pertti jäi eläkkeelle
Pertti Kurikka ilmoitti jäävänsä eläkkeelle täyttäessään 60 vuotta.
Ennen lopettamistaan vuonna 2016 PKN teki vielä kiertueen Suomessa, Ruotsissa ja Islannissa. Etenkin Tonia lopettaminen on harmittanut
Sami: Hei. Ajatelkaa, on bändejä, joista ei ikinä oo kahta dokkaria tehty.
Kari: Ei niin.
Sami: On bändejä, joista ei välttämättä tehdä kirjoja ikinä. On bändejä, jotka ei oo saanut levyttää niin paljon kuin me. On bändejä, joka ei varmaan saa niin paljon keikkoja kun me. Toni, ymmärsitsä?
Toni: En.
Sami: Niin. Me ollaan saavutettu paljon. Meidän kantsis olla vaan ylpeitä siitä, että me ollaan tehty, eikä…
Toni: Okei.
Sami: Niin Toni. No niin Tontsa, nyt näin kato. Hyvä Toni, noin. Hymyä huuleen, kaikki vaan paranee.
Parasta We are Coming to Let´s Go -kirjassa on se, että se jättää jälkeensä hyvän mielen, tunteen siitä, että on juuri kokenut jotain hienoa.
Pekka Elomaa, Jouni K. Kemppainen: We are coming to let´s go. Teos 2017. 273 sivua.