Lehtikuva/Timo Jaakonaho

Viimeinen sana

Helsingin Sanomat sai ennenaikaisen joululahjan, kun lehdelle vuodettiin salaisia asiakirjoja Suomen sotilastiedustelusta vastaavasta Viestikoelaitoksesta. Lehti julkaisi niiden pohjalta yhden jutun, jonka sisältö oli pääpiirteittäin se, että suomalaiset sotilaat vakoilevat Venäjää.

Juttu aiheutti ylipäällikkö Sauli Niinistöstä lähtien puolustusvoimissa ja Suomen turvallisuuskoneistossa niin sanotusti hepulin. Niinistö ilmoitti vielä samana päivänä jona juttu oli julkaistu, että siitä on käynnistetty rikostutkinta.

Täysin poikkeuksellisia piirteitä asia sai sunnuntaina, kun poliisit ratsasivat jutun kirjoittajan kodin. Laki toki mahdollistaa viranomaisille tällaisen toiminnan.

Jutun aiheuttaneet reaktiot paljastavat monta mielenkiintoista asiaa suomalaisesta yhteiskunnasta. Ensimmäinen on se, että tämän jälkeen lähdesuoja ei todellakaan ole enää pyhä asia Suomessa.

Viranomaisilla on tietenkin täysi oikeus yrittää selvittää, kuka toimittaa salaisia papereita toimittajille. Nyt hyökkäys aloitettiin kuitenkin väärästä päästä, kun poliisit lähtivät murtamaan lähdesuojaa, joka on tiedotusvälineille elinehto. Ilman lähdesuojaa yhteiskunnallisia epäkohtia ei paljastettaisi.

ILMOITUS

Mielenkiintoinen on myös sangen epäpyhä allianssi, joka jutun julkaisemisen jälkeen syntyi. Moni poliitikoista hyppäsi niin kutsuttujen Twitter-trollien kelkkaan ja alkoi syyttää Helsingin Sanomia epäisänmaalliseksi ja ties miksi.

Tähän kuoroon sitten yhtyivät kaikki ne tahot, jotka ylipäänsä toivovat Helsingin Sanomille vain pahaa. Lehden valta-asemasta johtuen heitä on paljon, myös eri tiedotusvälineiden parissa työskentelevien joukossa.

Samalla agendalla olivat sotilaat, aina kenraalikunnasta lähtien, jotka parhaiden mielensä pahoittajien tavoin kertoivat lopettaneensa lehden tilaamisen.

Tapaus kertoo paljon sananvapauden ymmärtämisestä Suomessa. Juhlapuheissa poliitikot ja jopa sotilaat muistavat mainita, että sananvapaus on demokratian edellytys. Nämä puheet sitten unohtuvat, kun tiedotusvälineessä julkaistaan juttu, josta ei pidetä.

Tutkija Veikko Eranti kysyikin osuvasti Twitterissä: ”Entä jos Suomi on pärjännyt lehdistönvapausindekseissä koska täällä lehdistö on ns. tiennyt paikkansa?” Tätä paikkaa viranomaiset pyrkivät ilmeisesti tekemään entistä selvemmäksi.

Puolustusministeri Jussi Niinistön hämmentävät puheet median mahdollisesta epäisänmaallisesta toiminnasta olivat jonkinlainen kruunaus koko sopalle. Vaikka hän ei Kansan Uutisia välttämättä lue, kerrottakoon silti, että ei tiedotusvälineen tehtävä ole olla jollain tapaa ”isänmaallinen”. Tiedotusvälineen tehtävä on kertoa maailmasta ja yhteiskunnasta sekä erilaisista epäkohdista. Lehden tulee palvelulla lukijoitaan.

Kaikesta viranomaisten kohkaamisesta huolimatta hyvää joulua kaikille Kansan Uutisten lukijoille!