Lehtikuva/Emmi Korhonen

Jo muinaiset roomalaiset. Kerrankin voi hyvällä omallatunnolla aloittaa kirjoituksen näin. Voisi sen aloittaa myös kiittämällä muinaisia germaaneja.

Kuuluu kunnia kenelle tahansa, on vuoden pimeimpiin päiviin osuva hetken hengähdystauko länsimaisen kulttuurin pysyvimpiä ja parhaita keksintöjä. Nyt 2000-luvun toisella vuosikymmenellä se tuntuu erityisen tarpeelliselta, kun arki on täynnä uutisvirtaa ja tingeltangelia. Rauhoittumiselle pitäisi joka tapauksessa varata kalenterista oma erityinen hetkensä, jotta se ylipäänsä on mahdollista.

Joulu on viimeisiä yrityksiä erottaa pyhä arjesta – edes illuusiona. Sekin on aivan viime vuosina ollut murtumaan päin, kun kaupat ovat aina auki ja monet ravintolatkin täydessä toiminnassa kaikki joulunpyhät. Ei se välttämättä huono asia ole. Yksinäisille tai muuten joulun perhekeskeisyydestä ahdistuville tämä voi olla suuri helpotus.

Silti muutos on ollut niin nopea, että ainakin vanhemmilla sukupolvilla menee pää pyörälle. Vielä 1980-luvun lopulla, alle 30 vuotta sitten, Suomi meni kirjaimellisesti kiinni samalla hetkellä kun Suomen Turku julisti joulurauhan. Kaupat sulkivat ovensa kahdeksi päiväksi, ravintolat olivat kiinni ainakin aattoillan eikä ollut edes uutisia. Lehdet eivät ilmestyneet, internetiä ei ollut ja Ylen tv-uutisetkin vaikenivat.

Viimeisimpään tuli muutos sen jälkeen, kun Romaniassa tapahtui vallankaappaus jouluna 1989 ja koko Suomi oli uutispimennossa.

ILMOITUS

Vuodenkierron muissa juhlissa pyhä ja arki ovat jo sekoittuneet, mutta joulussa on vielä taikaa, joka – niin halutessa – antaa mahdollisuuden elää edes hetken pää pumpulissa ja paossa pahaa maailmaa.

Se on ylellisyyttä, johon ihmiskunnan enemmistöllä ei ole mahdollisuutta. Suuressa osassa maailmaa eletään myös jouluksi nimettyinä päivinä sitä ankaraa, epäinhimillistä todellisuutta, jonka me etuoikeutetut saamme unohtaa. Ehkä sen voi itselleen sallia, jotta jaksaa taas välittää. Jatkuva sisäinen hälytystila tappaa ihmisen vähitellen henkisesti.

Joulu on myös muistojen aikaa. Pysähtyminen oman itsensä äärelle, yhteys eri sukupolviin – myös menneisiin, vanhat ja uudet perinteet tai vain löhöily ruuan ja tv:n vieressä. Niitä kaikkia tarvitaan hengähdystaukona, kun työelämä on muuttunut yhä totaalisemmaksi ja työttömyys rangaistusluonteisemmaksi.

Kansan Uutiset toivottaa lukijoilleen itse kullekin sopivinta tapaa viettää joulua.

kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi