Steffan Hill

Englannin pääministerin isännöimään neuvottelupöytään on kutsuttu sotineiden osapuolten kärkihahmot.

The Journey, Matka. Se on brittifilmissä kuvitteellinen, mutta matkamiehet todellisia henkilöitä. Heidän kauttaan puitteiltaan simppelissä elokuvassa paneudutaan katolisten ja protestanttien ympärille muodostuneeseen vuosikymmenien vihanpitoon Pohjois-Irlannissa.

Sellaisissa tunnetuissa elokuvissa kuin Isän nimeen (1993) ja The Boxer (1997) aihetta käsitellään paljolti pommiattentaattien ja muun väkivallan kautta. Nuo päivät ovat The Journey -elokuvassa taakse jäänyttä elämää, kun 2006 käydään toden teolla hieromaan rauhaa.

Pelin henki on, että nyt tai ei koskaan.

Vaikeuksien kautta ponkaistaan voittoon melkoisella deus ex machina -tempaisulla.

Liikkeelle maasturilla

Englannin pääministerin Tony Blairin isännöimään neuvottelupöytään on kutsuttu sotineiden osapuolten kärkihahmot. Protestanttisia unionisteja johtaa pastori Ian Paisley, vastapuolella on katolisia edustavan Sinn Fein -puolueen Martin McGuinness.

Paisleyn roolissa Timothy Spall työstää hieman yliampuvan, välillä melkeinpä irvikuvalta tuntuvan muotokuvan ikääntyneestä jyrkän linjan poliitikosta. Colm Meaney liikkuu McGuinnesina huomattavasti sovinnaisemmilla linjoilla.

ILMOITUS

Näyttelijöiden ilopilleri on Toby Stephens. Hän luo Tony Blairista aika hauskan pilakuvamaisen hahmon politiikan pelimiehenä, jonka ankeriaismaisuus ansaitsee aplodit, vaikka suusta välillä sammakoita tipahteleekin.

Tapahtumat lähtevät varsinaisesti liikkeelle, kun Paisley ja McGuinness kesken neuvottelujen istahtavat samaan maasturiin ja suuntaavat kohti lentokenttää. Kuulolla matkan meiningistä ovat myös tiedusteluviranomaiset.

Poliittinen väkivalta turhauttaa

Juttu pyörii valtaosin päähenkilökaksikon ajatustenvaihdon ympärillä. Vastaavia keskinkertaisia dialogivetoisia draamoja on tehty tähän mennessä eri aiheiden ympärillä pilvin pimein, puhtaasti elokuvana The Journey ei ole mikään merkkiteos.

Toisaalta sen keskiössä on tärkeä sanoma, vaikka asia vähän naiivisti esitetäänkin. Vaikeuksien kautta ponkaistaan voittoon melkoisella deus ex machina -tempaisulla, ja siitäkös riemu syntyy, etenkin salakuuntelulaitteiden äärellä korvat höröllä jännittävien Blairin ja kumppaneiden keskuudessa.

The Journey muistuttaa kirjaimellisesti suorin sanoin pitkään jatkuneen poliittisen väkivallan turhauttavuudesta – juuri tähän Paisleyn ja McGuinnesin mittelön ydin suuntautuu. Aika on tehnyt tehtävänsä, sotakirveet on haudattava ja suunnattava kohti jotain uutta ja rakentavaa.

Tässä suhteessa elokuvan rauhan mallilla on maailmalla vielä paljon käyttöä. Aiheesta on kuvaava ja tuore esimerkki Kansan Uutisissa 8.12. julkaistu artikkeli ”Taistelijat yrittävät kuunnella toisiaan”. Vastaavassa hengessä ollaan liikkeellä myös brittifilmissä.

 

THE JOURNEY (Englanti 2016). Ohjaus Nick Hamm. Käsikirjoitus Colin Bateman. Pääosissa Timothy Spall, Colm Meaney, Toby Stephens, John Hurt. Elokuvan ensi-ilta 22.12.