Filippiiniläiset sairaanhoitajat työmarkkinoilla
Tiina Vaittinen väitteli syyskuussa Tampereen yliopistossa aiheenaan Hoivatarpeiden globaali biopoliittinen talous: Ylikansallisia kietoutumisia ikääntyvän Suomen ja Filippiinien globaalin hoitajareservin välillä.
Hän työskentelee tutkijana Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa TAPRIssa.
Vuoteen 2017 mennessä Suomeen on tullut 400–500 filippiiniläistä sairaanhoitajaa, jotka ovat sijoittuneet eri puolille Suomea, myös pienille paikkakunnille.
Filippiineillä on tällä hetkellä noin 200 000 työtöntä korkeakoulutettua sairaanhoitajaa. Heitä työskentelee ympäri maailman, etenkin Lähi-idässä, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Iso-Britanniassa.
Vuosina 2007–2008 lehdet uutisoivat näyttävästi filippiiniläisten sairaanhoitajien rekrytoinnista vanhustyöhön ratkaisemaan Suomen terveydenhuoltohenkilöstön työvoimapulaa. Suomeen on palkattu 400–500 filippiiniläistä sairaanhoitajaa suuryrityksiin eri puolille maata hoiva-avustajaksi ja lähihoitajiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Vaikka kyse on suhteellisen pienestä määrästä, rekrytointi tarjoaa esimerkin suuryritysten hyötymisen mahdollisuudesta. Filippiiniläisiä sairaanhoitajia on palkattu myös siivoojan tehtäviin ilman mahdollisuutta pätevöityä pidemmälle.
Maailman terveysjärjestö WHO:n ohjeistuksen mukaan valtioilla on vastuu valvoa eettisten käytäntöjen toteutumista. Vaittisen mukaan Suomi siirtää kuitenkin eettiset kysymykset pitkälti rekrytointi- ja työnantajayritysten omalle vastuulle. Näin valtio jättää osin hallinnoimatta hoitoalan ammattilaisten maahanmuuttoon liittyvää toimintaa.
Tieto on sirpaloitunut lukuisille eri hallinnonaloille ja hallintoelimille, eikä kenelläkään ole selkeää kokonaiskuvaa rekrytointikäytännöistä ja seurauksista. Vaittinen painottaa valtion vastuuta rakenteista ja epäoikeudenmukaisuuden syntymekanismeista, jotta se voisi puuttua niihin.
Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden maisteri, tutkija Tiina Vaittinen innostui aiheesta ja teki väitöskirjan.
– Suomessa on suuri luottamus eri toimijoiden oikeudenmukaisuuteen ja vastuullisuuteen. Filippiiniläishoitajien valvonnassa jää katvealueita toimia tietoisesti tai vahingossa väärin, Vaittinen sanoo.
Joustava
hoitajaryhmä
Kahdenvälinen sopimus olisi Filippiineille tärkeä työkalu rekrytointikäytäntöjen eettisyyden seuraamiseen. Tällä hetkellä isot yritykset käyttävät filippiiniläisiä hoitajareservinä.
Joustava ja helposti liikuteltava hoitajaryhmä on helppo lähettää pienille paikkakunnille, syrjäseuduillekin. Ylikansalliset markkinatoimijat hyötyvät globaalisti liikuteltavasta työvoimasta ja ikääntyvän
väestön synnyttämästä hoivatarpeesta.
– Yksityisillä isoilla markkinatoimijoilla on käytössä muilta puuttuva työvoimareservi. Se yhdistettynä sote-uudistukseen saa heidät erilaiseen asemaan kilpailutustilanteessa.
Yritykset pystyvät tekemään tarjouksia palveluista, joihin muut toimijat eivät välttämättä pysty. Vaittinen painottaa valvonnan merkitystä Suomessa varsinkin sote-alojen yritysten toiminnassa ja niiden verojärjestelyissä.
– Jos suomalaisten verorahoilla tuotetaan hoivaa, ja voitto menee kansainvälisten sijoittajien käsiin, se ei ole millään asteella taloudellisesti järkevää. Ylikansallisten hoivayritysten suurin asiakas on julkinen sektori, jolloin valtaosa niiden voitoista tulee verorahoista, Vaittinen tähdentää.
Voittoa ihmisten
hoivatarpeilla
Vaittisen mukaan politiikassa tulisi kuunnella juuri niitä ihmisiä, joita ei yleensä kuunnella. Politiikka nojaa taloudelliseen tuottavuuteen.
– Nykyhallituksen politiikassa asioilla ei ole arvoa, jos ne eivät mitatusti voi tuottaa voittoa, Vaittinen toteaa.
Suomi ei vielä suhtaudu Vaittisen mukaan riittävän vakavasti rooliinsa hoitoalan maahanmuuton kohdemaana. On huomattava vääryys antaa suuryrityksille mahdollisuus takoa voittoa hoivatarpeilla.
– Tämä ei lisää tehokkuutta tai laatua. Raha vain kiertää eri lailla, ylikansallisesti. Myös Suomessa useimmiten ylikansallisen pääoman etu ajaa väestön hoivatarpeiden edelle. Pahimmillaan ihmiset ovat rahapusseja, joista sekä julkiset että markkinatuottajat kilpailevat. Se tekee hoivatuotannosta itsensä irvikuvan, Vaittinen sanoo.
Edestakaista
muuttoa
Sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevan virkamiehen Marjukka Vallimies-Patomäen mukaan terveydenhuollon ammattilaisten muutto Suomesta ulkomaille väheni 2000-luvun alussa. Noin puolet ulkomaille vuosina 1998–2014 lähteneistä sairaanhoitajista on palannut takaisin muutaman vuoden kuluessa.
Etenkin Ruotsi ja Norja ovat houkutelleet suomalaisia työikäisiä sairaanhoitajia.
Vallimies-Patomäki kertoo, ettei työvoiman aktiivinen rekrytointi ulkomailta sisälly sote-uudistuksen tavoitteisiin.
– Sosiaali- ja terveydenhuollon työperusteisia maahanmuuttajia otetaan palvelussuhteeseen työvoimatarpeen perusteella ja palkataan pätevyyden, työkokemuksen ja koulutuksen mukaan samoin perustein kuin Suomessa koulutettua ammattihenkilöstöä, hän selvittää.
Työterveyslaitoksessa on kehitetty arviointivälineitä työpaikoille monikulttuurisuuden kehittämistarpeisiin ja sen huomioimiseen esimerkiksi perehdytyksessä, esimiestyössä ja työterveyshuollossa.
Filippiiniläiset sairaanhoitajat työmarkkinoilla
Tiina Vaittinen väitteli syyskuussa Tampereen yliopistossa aiheenaan Hoivatarpeiden globaali biopoliittinen talous: Ylikansallisia kietoutumisia ikääntyvän Suomen ja Filippiinien globaalin hoitajareservin välillä.
Hän työskentelee tutkijana Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa TAPRIssa.
Vuoteen 2017 mennessä Suomeen on tullut 400–500 filippiiniläistä sairaanhoitajaa, jotka ovat sijoittuneet eri puolille Suomea, myös pienille paikkakunnille.
Filippiineillä on tällä hetkellä noin 200 000 työtöntä korkeakoulutettua sairaanhoitajaa. Heitä työskentelee ympäri maailman, etenkin Lähi-idässä, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Iso-Britanniassa.