Pintaa syvemmältä
Epäliberaali demokratia on yleinen nimike itäisessä Keski-Euroopassa vallitsevalle järjestelmälle, jossa vaalit pidetään, mutta maan johtaja määrää tärkeimmistä asioista. Vaikka sanaparia käytti ensimmäisenä amerikkalainen analyytikko Fareed Zakaria vuonna 1997, sen teki tunnetuksi Unkarin pääministeri Viktor Orbán puheessaan vuonna 2014 Romanian unkarilaisalueella.
Orbán sanoi: ”Unkarin pitää löytää järjestelmä, joka eroaa lännen dogmaattisista ideologioista ja voi tehdä maasta taas kilpailukykyisen.” Esimerkeiksi kelpasivat hänelle siten maat ”jotka eivät ole läntisiä, eivät liberaaleja, eivät liberaaleja demokratioita, ehkä eivät edes demokraattisia” ja hän luetteli viisi sopivaa illiberaalia esikuvaa: Kiina, Intia, Venäjä, Turkki ja Singapore.
Orbánille ”etninen homogeenisuus” on tärkeä taloudellinen menestystekijä.
Samassa puheessa Orbán kutsui kansalaisjärjestöjä pahimmiksi vihollisikseen ja ilmoitti ulkomaalaisten tehostetusta valvonnasta. Tällainen huoli on populisteille tyypillinen, kuten Puolan äärikansallismielisten marssistakin kävi ilmi. Muuallakin, myös Suomessa, populistien viha kohdistuu ensisijaisesti muihin kansallisuuksiin.
Koska EU on edellyttänyt Unkarilta osallistumista Lähi-idän pakolaisten sijoittamiseen, EU on Orbánin silmissä Unkarin pahimpia vihollisia. Tämän pohjaksi hän on rakentanut tarun, jonka mukaan rikas entinen unkarinjuutalainen George Soros on kehittänyt suunnitelman, jossa EU toisi vuosittain vähintään miljoona pakolaista EU:n alueelle – myös Unkariin – hävittäisi EU-maiden rajat ja tuhoaisi kansallisvaltiot. Pakolaiset olisivat muslimeja ja heidän muodostamansa kalifaatti hukuttaisi siten vähitellen myös kristinuskon.
Tämä tarina tiivistää eurooppalaisten äärikansallismielisten pelot. Mutta uskovatko he todella siihen? Monet ilmeisesti uskovat. Orbán ei voi sitä tehdä, koska hän itse on tarinan sepittänyt. Mutta maaperä on otollinen. Juutalaiset, samoin kuin romanit, ovat vieraita.
Homogeeniseen unkarilaisuuteen ei siis mahdu juutalaisia. Orbán ei sano tätä suoraan, mutta Itävallassa pitkään lehtimiehenä vaikuttanut Karl Pfeifer on siitä vakuuttunut. Hän koki juutalaislapsena Unkarissa toisen maailmansodan aikana yltiönationalistien vainon, mutta pelastui Palestiinaan 1943 monien muiden juutalaislasten kanssa. Vuosikymmeniä myöhemmin hän palasi itävaltalaisena lehtimiehenä monta kertaa Unkariin ja haastatteli myös toisinajattelijoita, mistä syystä Janos Kádárin hallitus karkotti hänet maasta neljä kertaa, viimeksi 1987.
Tämä on tehnyt Pfeiferistä hyvin herkän hänen seuratessaan viime aikojen kehitystä Unkarissa ja esimerkiksi suhtautumista Sorosiin, jota hallitus väittää syylliseksi kaikkeen pahaan maassa.
”Tämä tuo mieleeni lapsuuteni antisemitistisen propagandan, jonka mukaan juutalaiset olivat vastuussa kaikista Unkarin ongelmista”, kirjoittaa Pfeifer. Hän muistaa Unkarin natsimyönteisen hallitsijan Miklós Horthyn vuonna 1941 säätämän lain, joka kielsi kaiken sek-suaalisen kanssakäymisen juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä etnisen puhtauden nimissä.
Orbánille ”etninen homogeenisuus” on myös tärkeä taloudellinen menestystekijä. Tästä häntä on kiittänyt perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen. Näitä ajatuksia kannatetaan siis myös meillä. Ylipäänsäkin Orbánin viholliskuva kaikista muista vastaa melkein kaikkien Euroopan äärioikeistolaisten ja populistien käsitystä muista kuin oman kansallisuuden edustajista.
Unkarin hallituksen perustama ajatuspaja Veritas (= totuus) on Pfeiferin mukaan pyrkinyt vähättelemään unkarilaisten osuutta puolen miljoonan unkarilaisen juutalaisen murhaan toisen maailmansodan aikana.
Myös György Soros kasvoi nuorena juutalaisena Budapestissa ankeina sotavuosina. Perhe muutti 1947 Englantiin, jossa György vähitellen ryhtyi opiskelemaan filosofiaa London School of Economics’issa, opettajanaan itävaltalainen Karl Popper, joka oli kehittänyt antiautoritaarista poliittista filosofiaa ja kirjoittanut kirjan The Open Society and Its Enemies.
Popperin inspiroiva vaikutus näkyy Sorosin myöhemmässä toiminnassa. Eräänlaisessa välivaiheessa Soros keräsi rahaa muun muassa spekuloimalla puntaa vastaan. Muurien kaaduttua Euroopassa 1989 hän ryhtyi avustamaan Keski- ja Itä-Euroopan maita, myös syntymämaataan Unkaria, Open Society-säätiönsä kautta. Säätiö kustansi Viktor Orbánille vuoden opiskelun Oxfordissa. Soros on lahjoittanut unkarilaisille suuria summia ja perustanut Budapestiin Keski-Euroopan yliopiston, jonka Orbán nyt haluaa sulkea.
Soros on jo 87-vuotias, mutta kirjoittaa edelleen Prahassa ilmestyvään Project Syndicate -nettisivustoon kolumneja, joiden aiheena usein on pakolaisuus ja pakolaisten auttaminen.
Sorosin Open Society -säätiö on antanut unkarilaisille järjestöille yli 200 miljoonaa dollaria viime vuosikymmeninä, mutta suurelta osin kansalaisoikeusjärjestöille, ja niiden tukemistahan Orbán inhoaa.