Lehtikuva/Trond H. Trosdahl

Sote-keskuksista jäävät puuttumaan sosiaali-, mielenterveys- ja päihdepalvelut. Huoltaja-säätiön mukaan tämä on kohtalokasta paljon palveluja tarvitseville.

Sote-uudistuksessa ja valinnanvapauslaissa sosiaalipalvelut ovat jääneet vähälle huomiolle. Oppositiosta on kritisoitu, että hallituksen mallissa sote-keskukset typistyvät käytännössä terveyskeskuksiksi.

Nyt tähän huoleen yhtyy myös Huoltaja-säätiö. Sen mukaan lakiluonnos asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa heikentäisi toteutuessaan sosiaalipalveluja tarvitsevien asiakkaiden asemaa. Erityisesti tästä kärsisivät paljon palveluja tarvitsevat.

Huoltaja-säätiö on perustettu vuonna 1953 edistämään sosiaalihuollon valistus- ja tiedotustoimintaa sekä alan koulutusta.

Säätiö pitää lähtökohtaisesti asiakkaan valinnanvapauden lisäämistä kannatettavana, mutta sen mukaan lakiluonnoksessa esitetty toimintamalli on ristiriidassa sote-uudistuksen tavoitteiden kanssa. Se pirstoo palvelurakenteet, hankaloittaa palveluiden integrointia ja synnyttää palveluiden välille uusia rajapintoja. Paljon palveluja tarvitsevien kannalta valinnanvapauden järjestelmästä tulee moniportainen.

Sote-keskukset käytännössä lääkärikeskuksia

Erityisen ongelmallisena Huoltaja-säätiö pitää sitä, että vuoden 2021 alusta toimintansa aloittavat sosiaali- ja terveyskeskukset olisivat käytännössä lääkärikeskuksia. Niissä ei olisi lainkaan sosiaalihuoltolain mukaisia sosiaalipalveluita, ainoastaan palveluneuvontaa ja -ohjausta. Sosiaalista tukea, sosiaalihuollon palveluita ja monenlaisia palveluita tarvitsevia asiakkaita sote-keskus palvelisi pois ohjaamalla.

ILMOITUS

Sote-keskus on kuitenkin tarkoitettu ensimmäiseksi avun lähteeksi, ja siksi sen pitäisi kyetä vastaamaan myös sosiaalisiin avuntarpeisiin.

Säätiön mukaan edellinen versio valinnanvapauslaiksi kompastui perustuslakivaliokunnassa siihen, ettei yksityinen sote-keskus voi käyttää julkista valtaa ja tehdä palvelujen myöntämistä koskevia viranomaispäätöksiä. Nyt on menty toiseen ääripäähän. Sosiaalityö on kaventumassa julkista valtaa käyttäväksi viranomaistyöksi, ja sosiaalipalvelut on siirretty kokonaisuudessaan maakunnan liikelaitokseen.

Säätiö toteaa kannanotossaan, että viranomaistyö on sosiaalihuollossa vain jäävuoren huippu. Sosiaalityö ja sosiaaliohjaus ovat pääosin ihmisten kohtaamista, psykososiaalista tukea, tukiverkostojen rakentamista, monipuolista viestintää ja rakenteellista sosiaalityötä.

Lakiluonnoksen perusteella sote-keskuksiin ei ole tulossa mitään asiakasta hyödyttävää palveluintegraatiota: sosiaalipalvelujen lisäksi sieltä puuttuvat mielenterveys- ja päihdepalvelut. Tämä on Huoltaja-säätiön mukaan kohtalokasta paljon palveluja tarvitseville.

”Ratkaisuksi ei riitä se, että maakunnan liikelaitos velvoitetaan jalkauttamaan sosiaalityötä fyysisesti tai digitaalisesti sote-keskukseen. Sitä kautta ei synny yhteen sovittavaa työtä pysyväksi osaksi sote-keskuksen rakennetta ja yhteisiä työkäytäntöjä”, säätiö toteaa.

Terveyserojen kaventaminen jää tekemättä

Valinnanvapausmalli on Huoltaja-säätiön mukaan johtamassa siihen, että lääkärissäkäyntien määrä lisääntyy vähintään 10 prosenttia pääosin lievien ja itsestään paranevien sairauksien hoitamisen takia. Tämä ei kaventaisi hyvinvointi- ja terveyseroja, mitä uudistuksella piti tavoitella.

Samaan aikaan heikko sosioekonominen asema, epäsuotuisat asumisolot, syrjäytyminen, työttömyys ja yksinäisyys kuormittavat merkittävästi terveyttä. Niihin uudistuksen jälkeen vaikutetaan entistä huonommin.