Lehtikuva/Roni Rekomaa

Suomi juhlii tänä vuonna pyöreitä ja sen kunniaksi on järjestetty pitkin vuotta erilaisia tapahtumia. Jo maaliskuusta lähtien saimme eri medioiden välityksellä nähdä ja kuulla, kuinka juhannuksena tullaan järjestämään ennennäkemätön spektaakkeli, johon kaikkien kansalaisten toivottiin osallistuvan. Kysymys oli tietenkin Hula hula -nimisestä tunteja kestäneestä megaohjelmasta, jota markkinoitiin kunnianosoituksena satavuotiaalle Suomelle.

Varsin kevyttä kunnioitusta sanoisin.

Kun miettii, mikä on kansallisen identiteetin ehkä merkittävin ilmentymä, niin se lienee oma kieli. Suomi on kielenä yksi maailman vaikeimmista ja vähiten puhutuista, mutta hyvin käytettynä erittäin rikas ja ilmaisuvoimainen.

Kuinka moni taitaa suomen kielen sijamuodot?

En ole kuitenkaan huomannut, että omaa kieltämme olisi mitenkään valtakunnallisessa mittakaavassa juhlittu ja olisi juhlavuoden kunniaksi nostettu sille kuuluvaan arvoonsa.

Kuinka moni suomalainen taitaa suomen kielen sijamuodot, tunnistaa lauseesta diftongin tai tietää mikä on vokaalisointu?

Jotta yhä useampi suomalainen tietäisi, ehdotan että järjestetään Hula hula -ohjelman tapaan Kieliopillinen Kansanjuhla, jossa vaikkapa Simo Frangenin tai Jari Tervon tapaiset kielitaituri-sanakäyttäjät kertovat viihteellisesti (mutta toki vakavalla tarkoituksella) rikkaan kielemme kiemuroista. Yhdyssana-yhtälöitä, attribuutti-arvoituksia, predikatiivi-pähkäilyjä! Teemoja kyllä riittää.

Tämä olisi perusteltua myös siksi, että kielen köyhtyminen lienee jo tapahtumassa oleva tosiasia

Make Nevalainen
Helsinki