Työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten tyytyväisyys elämään on paljon heikompaa kuin töissä tai koulussa olevien.
Etsivän nuorisotyön toteuttamissa 117 haastattelussa tavoiteltiin niitä nuoria, joita on vaikea tavoittaa tavanomaisilla kyselytutkimuksilla.
Erot nuorisobarometrin perusotokseen ovat erityisen suuria psyykkisessä terveydessä ja taloudellisessa tilanteessa.
– Työelämän ja koulutuksen ulkopuolisuuden tunnetta eivät kompensoi esimerkiksi antoisa vapaa-aika tai ystävyyssuhteet, Nuorisotutkimusverkoston tutkija Sami Myllyniemi kertoo.
Syrjäytyneiden nuorten tyytyväisyys on heikkoa niin suhteessa elämään kokonaisuudessaan kuin kaikkiin muihinkin tutkimuksessa selvitettyihin elämän osa-alueisiin.
Ystävien puute syrjäytymisen syy
Syrjäytymisen syistä keskeisimmäksi nousee ystävien puute.
– Nuorten itsensä mielestä syrjäytyminen on ennen kaikkea ulosjäämistä sosiaalisesta elämästä. Ulkopuolisuus palkkatyöstä ja opiskelusta on vähemmän olennaista syrjäytymisen määrittelyssä, Myllyniemi sanoo.
Hänen mukaansa sekä yksinäisyyden kokemukset, että niiden osuus, joilla ei ole yhtään luottamuksellista ystävää, ovat syrjäytyneillä moninkertaisia verrattuna muihin nuoriin.
Työn ja koulutuksen ulkopuolisten nuorten yhteenkuuluvuuden tunne suomalaiseen yhteiskuntaan on muita löyhempää.
Erityisesti tutkimuksessa erottuu Helsinki, jossa yhteenkuuluvuus yhteiskuntaan on selvästi muita alueita heikompaa.
Pessimisti ei radikalisoidu
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja osallistuminen politiikkaan on syrjäytyneille harvinaista. Etenkin pojat vaikuttavat vierastavan politiikkaa.
– Enemmistö sanoo kannattavansa demokratiaa, vaikka niin äänestysaikeet kuin usko päättäjiin ovat vähäisiä.
Vaikka vain vähemmistö pitää yhteiskuntaa reiluna, ei varsinaisia radikalisoitumisen merkkejä haastatteluaineistossa kuitenkaan juuri ole. Kokonaiskuva työn ja koulutuksen ulkopuolisten nuorten kokemuksista on passiivinen, monin paikoin pessimistinen ja lohduton, mutta osin toiveikaskin.