Lehtikuva/Roni Rekomaa

Vuonna 1917 syntyi tilanne, jossa kukaan ei käyttänyt Venäjällä laillista valtaa mutta valtaan nousseet olivat valmiit tunnustamaan Suomen itsenäisyyden, kirjoittaa Markku Kangaspuro.

Suomen itsenäistyminen oli monen Suomesta riippumattoman tekijän ja useiden sattumien summa, kirjoittaa Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro Aleksanteri Insight -sarjassa. Taustalla olivat Euroopan suuret tapahtumat, mutta kansallisessa kertomuksessa korostuu historian käännekohdassa toimineiden suurmiesten rooli.

Kangaspuron mukaan sata vuotta sitten kaikki olisi voinut mennä aivan toisinkin. Suomi olisi voinut jäädä osaksi Venäjää.

”Ilman ensimmäistä maailmansotaa Venäjän keisari Nikolai II:ta ei olisi syösty vallasta maaliskuussa 1917. Maailmansodan taas on katsottu olleen sota, jota kukaan ei halunnut. Se eskaloitui yksittäisestä tapahtumasta Itävalta-Unkariin kuuluneessa Bosniassa. Bosnian serbialueiden liittämistä Serbiaan ajanut nationalistien järjestö murhasi Itävallan kruununprinssi Frans Ferdinandin, mikä käynnisti sodanjulistusten ketjureaktiona liittosuhteiden realisoitumisen Euroopan suurvaltojen välillä”, Kangaspuro esittelee ketjureaktiota.

Saksa halusi heikentää Venäjää

Suomen itsenäistyminen oli seurausta Saksan halusta tukea Venäjän keisarikuntaa heikentäviä separatistisia voimia Suomesta Ukrainaan. Samasta syystä Saksa päästi myös Vladimir Leninin johtaman ja Venäjän sodasta irrottautumista vaatineen junavaunullisen maanpaossa toimineita bolševikkeja palaamaan kotimaahansa huhtikuussa 1917. Tuolloin vallassa ollut Venäjän väliaikainen hallitus oli sitoutunut jatkamaan sotaa Saksaa vastaan ympärysvaltojen rinnalla.

”Siksi bolševikeille oli yhä käyttöä Saksan sodan päämäärien kannalta, varsinkin kun näytti erittäin epätodennäköiseltä, että bolševikit voisivat koskaan nousta valtaan”, Kangaspuro kirjoittaa.

Odottamaton tilanne syntyi marraskuussa 1917. Bolševikkien vaikutusvalta kasvoi Venäjällä ja erityisesti armeijan läntisen rintaman sotilasneuvostoissa. Väliaikaisen hallituksen ote kirposi ja neuvostohallitus otti vallan.

”Saksa sai sen mitä se oli tavoitellut, kun heikentynyt Venäjä irrottautui sodasta. Suomi puolestaan vapautui sodan logiikasta ja löysi itsensä tilanteesta, jossa kukaan ei käyttänyt Venäjällä laillista valtaa mutta valtaan nousseet olivat valmiit tunnustamaan Suomen itsenäisyyden. Tältä hallitukselta Suomi lopulta sai Venäjän tunnustuksen itsenäisyydelleen 31.12.1917”, päättää Kangaspuro.