Suomessa, kuten monissa muissakin maissa julkinen sektori on viime vuosikymmenet ollut puolustuskannalla. Aiemmin itsestäänselvyytenä pidetyt julkiset palvelut tai tulonsiirrot joudutaan jatkuvasti perustelemaan.

Yhteiskunnallisten muutosten yhteydessä monet tahot, ei vähiten oman ammattikuntani äänekkäät jäsenet, pitävät yksityisiä ratkaisuja oletusarvona. Sote-uudistus on näkyvä esimerkki, mutta moni tärkeä ja hieno yhteiskunnallinen toiminto on jäänyt sotesta käytävän keskustelun varjoon.

Julkista sektoria alasajavat tahot – kutsutaan heitä tässä vaikka uusliberaaleiksi – käyttävät usein sitä kieroa taktiikkaa, että kaikkien saatavilla olevat julkiset toiminnot asetetaan köyhille suunnattuja toimintoja vastaan. Kulttuurin julkinen tuki on tästä esimerkki.

Moni tärkeä ja hieno yhteiskunnallinen toiminto on jäänyt sotesta käytävän keskustelun varjoon.

Jatkuvan puolustuskannalla olemisen sijaan on hyvä olla aloitteellinen. Perusoletus yksityisten ratkaisujen ensisijaisuudesta on pitkälti ideologinen valinta, joka ei perustu ainakaan taloustieteeseen.

Suurin osa meistä ymmärtää, että yhteiskunnan on tarjottava useita perustavaa laatua olevia toimintoja, kuten liikkumiseen vaadittavan infrastruktuurin tai kirjastopalvelut. Toimiva infrastruktuuri, luku- ja laskutaito ja yhtäläiset tosiasialliset mahdollisuudet korkeampaan koulutukseen ovat keskeisiä tapoja, joilla kaikkien ihmisten potentiaalin toteuttamista edistetään.

Vallalla oleva tapa käsitteellistää taloutta – että tuottavaa taloudellista toimintaa on rakentaa ulkomaille myytävä koje – on paitsi aikansa elänyt myös vailla yhteiskuntatieteellistä pohjaa. Sitä fiktiota ylläpidetään, koska sen seurauksena julkinen toiminta on mahdollista nähdä “oikeiden” taloudellisten toimijoiden elättinä.

On parempi ajatella taloutta ja yhteiskuntaa toisin. Moderni taloudellinen toiminta on laajalti mahdollista siksi, että julkinen sektori rakentaa ja ylläpitää infrastruktuuria ja inhimillistä pääomaa – esimerkiksi terveyttä ja koulutusta. Laaja julkinen sektori ei ole ylellisyyttä vaan välttämättömyys.