Lehtikuva/Halldor Kolbeins

Islannin Vihreän vasemmiston 41-vuotias Katrín Jakobsdóttir nousi torstaina maan pääministeriksi. Julkaisemme seuraavassa Katrínin haastattelun, joka alun perin ilmestyi heinäkuussa 2016.

Vasemmistoliiton puoluekokouksessa Oulussa vieraillut Islannin Vihreän vasemmiston puheenjohtaja Katrín Jakobsdóttir on johtanut puoluettaan vuodesta 2013. Vihreä vasemmisto (VG eli Vinstrihreyfingin – grænt framboð) osallistui sosiaalidemokraattien kanssa vasemmistohallitukseen, joka nosti Islannin pankkikriisin jälkeisestä lamasta, mutta maksoi osallistumisesta kovan hinnan.

Ennen hallitusyhteistyötä puolueen kannatus oli ennätyskorkealla: vuoden 2009 vaaleissa se sai 21,6 prosenttia äänistä. Hallituskauden jälkeen vuoden 2013 vaaleissa tulos oli 10,8 prosenttia.

Vaalitappion jälkeen puoluejohtajan katseen oli käännyttävä sisäänpäin: virheistä oli opittava ja puolueen toiminta saatava kestävälle pohjalle.

”Henkilökohtaisesti ja puolueena emme kannata EU:hun liittymistä.”

– Vasemmistoliitto näyttää olevan samanlaisessa kehitysvaiheessa kuin me viime vaalien jälkeen. Se on hyvä asia, muutos on terveen puoluetoiminnan merkki. Tämä on hyvin kiinnostava vaihe ja toivottavasti me voimme olla avuksi, Katrín sanoo.

Oma pesä kuntoon

Vaalitappio, budjettileikkaukset, vähentyneet resurssit. Vihreän vasemmiston vaalien jälkeinen krapula oli ankara.

ILMOITUS

Miten se on selvinnyt näin radikaalista pudotuksesta?

– Yllättävän hyvin. Valtion budjetti oli hallitustaipaleemme jälkeen melkein tasapainossa, mutta oma puolue vaalitappion jälkeen velkainen. Jouduin ensitöikseni tekemään leikkauksia ja nyt olemme päässeet tasapainoon.

Tavoiteohjelmia on arvioitu uudelleen ja puolueen sisäistä päätöksentekoa uudistettu.

– Kyse ei ole säännöistä vaan myös tekemisen tavasta. Kokonaisen kulttuurin muuttaminen on pitkä prosessi.

– Ihmisillä on vahva vaatimus osallistua päätöksentekoon – ei vain puolueessamme vaan Islannissa ylipäätään. Me olemme yrittäneet heijastella tätä politiikanteossa, olemme avanneet valmistelua ja antaneet kaikkien osallistua.

Vihreä vasemmisto pyrkii päätöksissään konsensukseen, mutta enemmistö päättää, jos sopua ei löydy.

– Erilaisia mielipiteitä on opittava kunnioittamaan, sitä kulttuuria koetamme puolueessa rakentaa. Tilanne on tällä hetkellä hyvä ja olemme aika tyytyväisiä kolmen viime vuoden työhömme oppositiossa. Jäsenmäärä on pysynyt samana, pärjäämme mielipidetiedusteluissa ja olemme nyt valmiita hallitukseen, jos ohjelma vastaa tavoitteitamme, Katrín sanoo.

Kamalaa, mutta tärkeää

Puolue olisi siis valmis uudestaan hallitusvastuuseen?

– Olen tästä itsekin yllättynyt. Hallitusaika oli erittäin vaikeaa: tiesimme, että ajat olivat kamalat, ja että hallitustyöskentely tulisi olemaan kamalaa, ja se oli kamalaa. Meillä oli aiheesta paljon sisäisiä ristiriitoja ja voisi kuvitella, ettei kokemusta haluttaisi toistaa.

– Näin ei kuitenkaan ole. Väkemme on valmis uudestaan hallitusvastuuseen, ehkä koska olemme käyneet läpi sisäisesti paljon muutoksia. Vasemmistoliitossa on meneillään sama prosessi ja toivon, että vasemmisto on myös Suomessa valmis hallitukseen. Teillä on hyvin radikaali oikeistohallitus, vasemmistoa todella tarvitaan!

– Vasemmisto on vaihtoehto, politiikkaa jota tehdään kaikille eikä vain muutamalle harvalle. Vaikka hallitukset ovat ihan yhtä helvettiä, minun neuvoni on osallistua, jos oikea ohjelma on tarjolla. Hallitusohjelmasta pitää vain olla selkeä visio. Antaa menneiden olla, jatkakaa työtänne, Katrín kannustaa.

Mikä meni pieleen?

Islannin vasemmistohallituksen toimia on Suomen vasemmistossa pidetty esimerkkinä onnistuneesta pankkikriisin jälkeisestä politiikasta.

Talouden elvyttämisessä vasemmistohallitus keskittyi niihin sektoreihin, jotka saattoivat kasvaa nopeasti ilman suuria investointeja. Islanti tuli ulos kriisistä talousrakenteeltaan monipuolisempana kuin ennen kriisiä. Turismi on ohittanut kalastuksen tärkeimpänä alana.

Oikeudenmukaisuudesta pidettiin sopeutuksessa tiukasti kiinni ja työttömyyttä vastaan taisteltiin kaikin tavoin. Toisen asteen koulutus ja yliopistot avattiin kaikille, jotka halusivat opiskella.

YK:n ihmisoikeusneuvoston tekemän arvion mukaan sopeutus onnistuttiinkin tekemään oikeudenmukaisesti: hallitus suojasi haavoittuvimpia ihmisryhmiä, paransi sosiaaliturvaa, harjoitti aktiivista työmarkkinapolitiikkaa eikä ryhtynyt rajuihin leikkauksiin, jotka olisivat pahentaneet kriisiä. Tasa-arvoa siis parannettiin myös kriisiaikoina.

Eivätkö äänestäjät nähneet työnne arvoa?

– Aina voi tehdä paremmin, Katrín huokaa.

– Teimme paljon virheitä. Annoimme odotusten nousta liian korkeiksi, halusimme tehdä enemmän kuin meillä oli aikaa tai ihmisiä toteuttaa. Ihmiset pettyivät, kun emme onnistuneet tekemään radikaaleja uudistuksia esimerkiksi perustuslakiin ja kalastuspolitiikkaan.

– Siihen olen tyytyväinen, että emme yksityistäneet emmekä myyneet mitään tuona aikana, vaikka siihen oli kova paine.

Yhtenä pahimmista kipupisteistä Katrín mainitsee hallituksen asuntopolitiikan epäonnistumisen.

Keulilla nyt piraattipuolue

Islannin ensi vuoden vaaleihin valmistautuu vahvimpana piraattipuolue yli 30 prosentin kannatuksella. Edellisissä parlamenttivaaleissa puolueita oli jopa 15 ja äänet jakautuivat tasaisemmin kuin koskaan. Vihreästä vasemmistostakin erosi 5 edustajaa ja osa perusti uusia puolueita lähtönsä jälkeen.

Pääministeri Sigmundur Gunnlaugssonin hiljattainen ero Panama-kytkösten paljastumisen jälkeen on syönyt hänen edistyspuolueensa kannatusta, mutta skandaali on kasvattanut lähinnä keskustaoikeistolaisen, euroskeptisen ja Nato-myönteisen Itsenäisyyspuolueen suosiota.

– Miksi näin, sitä en osaa selittää, Katrín pyörittelee päätään.

– Panaman paperit selvensivät puolueiden poliittisia eroja. On selvää, ettei meillä pitäisi olla veroparatiiseja tai offshore-yhtiöitä, mutta tässä kansainvälisellä lainsäädännöllä on ratkaiseva merkitys.

Katrín ei usko EU:n nousevan seuraavissa vaaleissa kovin keskeiseksi.

– EU-kysymysten seuraaminen kiinnostaa lähinnä asiantuntijoita ja poliittista eliittiä, mutta toki kaikki mitä EU:ssa tapahtuu, vaikuttaa myös Euroopan talousalueeseen kuuluviin maihin. Ennen finanssikriisiä jäsenhakemukselle oli kansan tuki, mutta nyt kiinnostus on vähäisempää.

– Henkilökohtaisesti ja puolueena emme kannata EU:hun liittymistä. Unioni on orgaaninen muodostelma: siinä on hyvää ja huonoa, mutta keskustelu jää helposti yksioikoisen mustavalkoiseksi.

– Uusi puheenjohtajanne (Li Andersson) totesi tavatessamme, että jos EU:ta halutaan muuttaa, pitää jäsenmaissa olla vasemmistohallitukset, Katrín hymyilee.

– On selvää että tarvitsemme erilaista talouspolitiikkaa, meidän on tehtävä selväksi, että järkevä talouspolitiikka on mahdollista ilman talouskuria. Tätä näkemystä tukee myös yhä useampi taloustieteilijä.

Visio ja kompromissit

Katrín toivoo, että seuraavien vaalien jälkeen Islannissa päästään uudistamaan finanssijärjestelmä. Finanssikriisin jälkeen kaksi kolmasosaa Islannin pankeista on valtion omistuksessa, joten uudistuksiin on ainutlaatuinen mahdollisuus.

– Selkeä oma visio on tärkeä. Vasemmistopuolueille kompromissien teko on aina hankalampaa, koska olemme puoluekirjon yhdessä ääripäässä. Kompromissikyky on kuitenkin tärkeää – kun on hallituksessa, ei sieltä voi koko ajan uhata lähtevänsä.

– Ennen vaaleja ja ennen hallitustyöskentelyä itsellä ja puolueella pitää kuitenkin olla hyvin selkeä ohjelma ja avoin keskustelu kriittisistä kohdista. Kun reunaehdot ovat selvät, pysyy koko puolue yhtenäisesti matkassa, Katrín Jakobsdóttir muistuttaa.