Lehtikuva/Roni Rekomaa

Nouseeko SDP siksi, että se esiintyy tulonjakokysymyksissä puhtaasti kansallisin teemoin eikä vilkuilekaan ”maailmanparannukseen”?

Vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, yksi asia ei Suomen politiikassa muutu: vasemmistoliiton gallupkannatus jököttää kahdeksan ja yhdeksän prosentin välillä. Ylen perjantaina julkistamassa kannatusmittauksessa se on tasan kahdeksan. Koko syksyn jatkunut hienoinen nousuvire päättyi taas kerran prosenttiyksikön alenemaan.

Vasemmistoliiton kannatuksen muuttumattomuus on mysteeri, jota hämmästelevät ulkopuolisetkin.

”Eduskunnassa vasemmistoliitto tekee vahvaa oppositiopolitiikkaa uuden puheenjohtajan Li Anderssonin ja entisen puheenjohtajan Paavo Arhinmäen johdolla, mutta kannatus ei vaan lähde lentoon”, ihmetellään Ylen gallup-uutisessa.

Selitystä haetaan siitä, ettei sukupolven vaihdoskaan ole karistanut puolueen yltä kommunismin aaveita. Toisaalta puolueen tilaa Ylen mukaan kaventaa se, että SDP on Antti Rinteen johdolla ottanut askeleen vasemmalle ja vihreät taas saavat entistä suuremman osuuden punavihreiden kannatuksesta.

Kansallinen SDP

SDP:n kannatus onkin noussut koko syksyn. Elokuussa käytiin alle 16 prosentissa ja vihreiden alapuolella. Nyt kannatus on 19,7 prosenttia ja tähtäimessä jo kokoomuksen haastaminen.

ILMOITUS

SDP pitää jatkuvasti esillä Sipilän hallituksen eriarvoistavaa politiikkaa, mutta niin tekee vasemmistoliittokin, ja terävämmin.

Miksi SDP silti koetaan uskottavammaksi?

Yksi syy voi olla se, että demarit esiintyvät puhtaasti kansallisin teemoin ja ovat ottaneet etäisyyttä ”maailmanparannukseen”, josta on yllättävästi tullut kirosana jopa monien vasemmistolaistenkin piirissä.

Viime viikolla Kansan Uutisissa kerrottiin arviosta, jonka mukaan demarit flirttailevat oikeistopopulismin kanssa. Sosiaalidemokratian ja oikeistopopulismin välillä on Tukholman yliopiston sosiologian laitoksella radikaalioikeiston ja luokkapolitiikan suhdetta eri Euroopan maissa tutkivan Sanna Salon mukaan yllättäviä yhteyksiä. Hän kirjoittaa Politiikasta.fi-verkkolehdessä pohjoismaisen hyvinvointivaltion perustuneen nimenomaan kansallisvaltiolle ja pohjimmiltaan ”hyvinvointivaltionationalismille”, joka yhdistää hyvinvointipolitiikan kansalaisuuteen, jäsenyyteen kansallisvaltion muodostamassa yhteisössä.

SDP:n asennoituminen näkyy erityisen hyvin paljon kiihtymistä aiheuttavassa maahanmuuttopolitiikassa. Siinä se on ollut hallituksen tylyllä linjalla syksystä 2015 alkaen. Viimeksi keskiviikkona Helsingissä puolet demarien kaupunginvaltuutetuista äänesti paperittomien hieman inhimillisempää kohtelua vastaan.

Vasemmistoliiton taas koetaan ”syleilevän koko maailmaa” omien vähävaraisten kustannuksella. Jos katsotaan tekoja, se ei ole totta. Mutta kuka niitä katsoo? Mielikuvat ratkaisevat.

Oikeassa, mutta yksin?

Mutta vasemmistoliiton on myös vaikea nostaa kannatustaan, koska se on monille äänestäjille tärkeissä asioissa yksin aivan omalla linjallaan – eikä tässä nyt oteta kantaa siihen, onko se linja oikea vai väärä.

Viime eduskuntavaaleissa vasemmistoliitto ajettiin ainoana elvytystä kannattaneena nurkkaan. Vastassa olivat muut puolueet ja media, mutta myös kansalaisten vankka mielipide siitä, että velkaantuminen on saatava loppumaan, vaikka se merkitsisi omasta (tai ehkä mieluummin naapurin) elintasosta tinkimistä.

Nyt vasemmistoliitto ja sen presidenttiehdokas Merja Kyllönen vastustavat tiukasti ja yksin EU:n puolustusyhteistyön tiivistämistä. Keskiviikkona julkaistussa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) mielipidetutkimuksessa sitä kannatti 90 prosenttia suomalaisista. Suomalaiset vastustavat Nato-jäsenyyttä ja kannattavat nykyistä asevelvollisuutta, mutta haluavat sille selkänojaa yhteistyöstä muiden samanlaisten maiden kanssa.

MTS:n tutkimuksen sanoma on kieltämättä ristiriitainen. Kaikesta pelottelusta huolimatta Venäjän mahdolliset sotilaalliset toimet eivät huolestuta suomalaisia, vaan tärkeimpinä uhkina pidetään maailman pakolaistilannetta, terrorismia ja ilmastonmuutosta, joihin ei aseilla vastata.

Silti puolustuksen halutaan olevan kunnossa. Vasemmistoliitto taas näyttäytyy puolueena, jolle ei missään tapauksessa kelpaa Nato, mutta ei muukaan kansainvälinen yhteistyö, paitsi kenties Ruotsin kanssa. Ruotsin armeijasta taas suomalaisille tulevat mieleen lähinnä miessotilaiden hiusverkot sekä puolustuskyvyn ajaminen alas kylmän sodan jälkeen.