Molemmat pääehdokkaat, istuva oikeistopresidentti Juan Orlando Hernández ja oppositioliittoutuman Salvador Nasralla, julistautuivat maanantaina vaalien voittajaksi.
Virallisesti äänistä oli iltapäivällä laskettu 57 prosenttia, ja siinä vaiheessa yllättäen oli johdossa Nasralla hieman yli 45 prosentin ääniosuudella. Hernándezin kannatus oli tässä vaiheessa hieman yli 40 prosenttia.
Vaaleissa on tarkkailijoita sekä Amerikan valtioiden järjestöstä (OAS), Yhdysvalloista että Euroopan unionista. Siitä huolimatta etukäteen pelättiin Hernándezin turvautuvan vilppiin.
Armeija, liikemiehet, konservatiivipoliitikot ja oligarkkien media muodostavat Hernándezin taustajoukot.
Hernández on miehittänyt kaikki vaalien kannalta olennaiset tehtävät ääntenlaskennasta valitusten käsittelyyn. Vaaliuurnat kuljettaa armeija, joka on vahvasti Hernándezin leirin käsissä.
Kyseenalainen ehdokkuus
Itse asiassa Hernándezin ei pitäisi edes olla ehdokkaana. Hondurasin perustuslaki sallii presidentille vain yhden kauden – kielletty ei ole pelkästään toinen perättäinen kausi vaan toinen kausi ylipäätään.
Hernández hankki kuitenkin selkänojakseen toissa vuonna korkeimmalta oikeudelta päätöksen, jonka mukaan kausirajoitus rikkoo henkilön oikeutta pyrkiä julkiseen virkaan.
Myönteisen suhtautumisen Hernández on varmistanut miehittämällä korkeimman oikeuden tukijoillaan. Operaatio alkoi jo vuonna 2012 Hernándezin toimiessa parlamentin puhemiehenä. Hän johti operaatiota, jossa neljä korkeimman oikeuden tuomaria erotettiin keskellä yötä ja korvattiin heti seuraavana päivänä Hernándezin tukijoilla.
Vuoden 2009 vallankaappaus
Hernándezin toisen kauden tavoittelulle luo syvän ironisen kierteen se, että Hernándezin kansallispuolue oli takapiruja vuoden 2009 sotilaskaappauksessa, jolla syrjäytettiin vaaleilla valittu presidentti Manuel Zelaya.
Vallankaappausta perusteltiin sillä, että Zelaya suunnitteli ei-sitovaa kansanäänestystä perustuslain muuttamisesta. Oikeisto syytti Zelayan pyrkivän tätä kautta toiselle kaudelle, minkä Zelaya kiisti.
Muutamat avainpykälät – joukossa presidentin kausien rajoittaminen – ovat perustuslaissa niin suojatut, että niiden muuttaminen on kielletty millään proseduurilla.
Zelaya valittiin 2006 keskustalaisen liberaalipuolueen ehdokkaana. Presidenttinä hän kuitenkin toteutti joitakin vasemmistohenkisiä sosiaalisia uudistuksia, jotka tähtäsivät maan jyrkkien tuloerojen kaventamiseen.
Vuoden 2009 kaappausta pidettiin paluuna Latinalaisen Amerikan vanhoihin tapoihin, jossa armeijan, konservatiivipoliitikkojen, liikemiesten ja heidän käsissään olevan median liittoutuma syrjäyttää aisan yli potkivan presidentin.
Vastoin perinteisiä tapoja Barack Obaman hallitus tuomitsi kaappauksen. Myöhemmin on kuitenkin käynyt vuotaneista diplomaattisähkeistä ilmi, että silloinen ulkoministeri Hillary Clinton näytti jo varhaisessa vaiheessa rakentaneen suhteita kaappaajiin.
Tiukka ote vallasta
Hernández raivasi ensin tiensä kovilla otteilla kansallispuolueen sisällä ja sitten maan presidentiksi vuoden 2013 vaaleissa.
Hernándezin kampanjaan käytettiin 2013 varoja, jotka yhtiöt olivat lypsäneet Hondurasin sosiaaliturvarahoista. Pari vuotta sitten Hernández myönsi asian, mutta kiisti itse tienneensä siitä tuolloin.
Presidenttinä Hernández on tiukentanut otetta vallasta. Nyrkikseen Hernández on perustanut hänelle uskolliset 3 000 miehen puolisotilaalliset poliisijoukot, perusteluna Hondurasin vakava rikollisuustilanne.
Uusien terrorisminvastaisten lakien perusteella voidaan kieltää mielenosoitukset ja toimittajia voidaan syyttää terrorismin tukemisesta, jos he raportoivat mielenosoituksista.
Kovat otteet eivät näytä ulottuvan maanomistajiin ja muuhun yläluokkaan. Hondurasista on vuoden 2009 kaappauksen jälkeen tullut maailman vaarallisin maa kansalaisaktivisteille – tunnetuimpana uhrina Berta Cáceres – mutta tutkinta ei näissä tapauksissa etene.
Mediaoligarkkien omistamat tiedotusvälineet tukevat auliisti Hernándezia.
Köyhille jaetaan ruoka-apua kasseissa, joiden kyljessä on presidentin nimi.
Ja kuinka ollakaan, vaalien alla poliisi löysi erään jengin päämajasta sekä pomminteko-ohjeita että oppositioliittoutuman lentolehtisiä.
Vastustajana liittoutuma
Hernándezin päävastustaja sunnuntain vaaleissa, Salvador Nasralla on entinen tv-toimittaja ja entinen Hondurasin Pepsi-yhtiön toimitusjohtaja.
Nasrallan takana on kaksi tällä vuosikymmenellä perustettua puoluetta, keskustavasemmistolainen Libre sekä keskustaoikeistolainen PAC. Nasralla tulee jälkimmäisestä.
Liittoutuman päätavoite on korruptioon puuttuminen.
Presidentin lisäksi sunnuntaina valittiin kongressin 128 jäsentä, 20 edustajaa Keski-Amerikan parlamenttiin sekä pormestareita ja muita paikallistason edustajia.