Säästäväisyys on vaurastumisen ehto ja rikas tuhlari on huomenna köyhä. Tällaiset ajatukset kuulostavat järkeenkäyviltä. Yksityisen taloudenpidon kannalta niissä onkin järkeä. Vanha viisaus pätee myös julkiseen taloudenpitoon, sillä jos hallitus heittää verotulonsa kaivoon tai tarjoaa helsinkiläisille koko rahalla sirkushuveja ja ilmaista viinaa, ei rahaa jää muuhun eivätkä tällaiset sijoitukset helpota ahdinkoa huomispäivänä.
Tilanne on kokonaan toinen tuottavien investointien, peruspalveluiden ja sosiaalisten tulonsiirtojen kannalta, kirjoittaa Mark Blyth lokakuussa ilmestyneessä teoksessaan Talouskuri – Vaarallisen opin historia.
Brownin yliopiston professorin Mark Blythin teos on kuvaus talouskurin noususta ja tuhosta tieteellisenä opinkappaleena sekä ylösnousemuksesta EU:n ja Suomen talouspolitiikassa.
Talouskuri vaarantaa kestävän talouskehityksen ja ruokkii äärioikeistolaisia liikkeitä.
Kirjan panos suomalaiseen talouspoliittiseen keskusteluun on vertaansa vailla. Teräviä läpiluotauksia talouspolitiikan valtapelistä ja kummallisuuksista on kyllä julkaistu suomeksikin, mutta nimenomaan Suomen hallituksen vankkumaton sitoutuminen tähän oppiin sekä taantumassa että nousukaudella saa juuri tämän teoksen osumaan ajanhermoon.
Sävynsä puolesta kirja voi osua hermoon muutenkin. Blyth kirjoittaa piikikkäästi eikä kätke tutkimustietoon perustuvan analyysinsä hänessä herättämiä tuntemuksia. Blyth ei sorru paatokseen tai saarnoihin, mutta pukee asenteensa tasaisin väliajoin esiintyviin napakoihin sanavalintoihin. Talouskurin vankkumattomia kannattajia tällainen voi häiritä. Piikittely ei liioin ole täysin yhteensopiva tieteellisen tekstin tyylivaatimusten kanssa.
Niille jotka haluavat ymmärtää
Teos ei kuitenkaan ole osoitettu taloustieteen tutkijakoulutuksen saaneille spesialisteille. Se ei liioin ole puhtaasti akateemiselle yleisölle suunnattu tutkimuskirja.
Sen sijaan kirja puhuttelee talouspolitiikasta, taloudesta ja yhteiskunnasta kiinnostuneita kansalaisia sekä ennen kaikkea niitä, jotka tahtovat ymmärtää leikkauspolitiikan syitä ja seurauksia. Se on suunnattu yleistajuisesti laajalle yleisölle, koska talouskuri on laajaa yleisöä ja sen hyvinvointia koskeva epäkohta. Teoksen keskeinen anti on siinä, että se pystyy osoittamaan talouskuriopin nimenomaan talouspoliittiseksi epäkohdaksi, joka ihmeellistä kyllä, nauttii poliittista kannatusta EU:n ja Suomen taloushallinnassa.
Blythin teos saa lukijan myös pohtimaan, miksi ihmeessä tätä politiikkaa sitten harjoitetaan. Kirja kyllä kertoo, ketkä tästä hyötyvät, mutta ei paneudu syvällisesti niihin poliittisiin kamppailuihin ja toimijoihin, jotka ovat tehneet talouskurista vallitsevan opin Suomessa. Jos jokin, tämä on suomalaisen lukijan kannalta puute. Blyth kuitenkin avaa uskottavasti sitä, miksi kuripolitiikkaa harjoitetaan EU:ssa.
Kuripolitiikan taustalla velkakriisi
Kyse on ehkä ennen kaikkea pankeista, joiden velat ja vaikeudet ylittävät yksittäisen euromaan maksukyvyn. Kuripolitiikan taustalla vaikuttaa siis velkakriisi, joka olisi johtanut jättimäisten europankkien kaatumiseen ilman yksityisen velan sosialisointia. Saksan vientisektorin taloudellinen etu, EU:n vakaus- ja kasvusopimus sekä luokkapohjaiset ideologiset valinnat tekivät Blythin mukaan juuri talouskurista sopivamman ratkaisun.
Talouskurin sijaan olisi velkaiset valtiot toki voitu elvyttää vaikka verotuksen avulla. Esimerkiksi Euroopan Keskuspankki tai Saksan Wolfgang Schäuble eivät kuitenkaan olleet taipuvaisia pohtimaan vaihtoehtoja, ei edes silloin kun kreikkalaiset lähettivät mahdollisimman arvovaltaisia edustajia neuvostoon niitä esittämään.
Teoksessaan Blyth osoittaa, että talouskuri vahvistaa eriarvoistumista ja syventää tuloeroja. Tämä ei silti ole kirjan pääasiallinen viesti. Kirjan pääasiallinen viesti on, että talouskuri ei johda talouskasvuun myöhemmin. Se ei ole väline kansantalouskakun kasvattamiselle. Itse asiassa, Blyth väittää, heikentää talouskuri kasvunäkymiä samalla kun syventää eurokriisin jälkeensä jättämää sosiaalista ja taloudellista ahdinkoa ja tyytymättömyyttä. Tällä tavalla talouskuri vaarantaa kestävän talouskehityksen ja ruokkii äärioikeistolaisia liikkeitä.
Kärkiteoksia keskusteluun
Englanninkielisen alkuteoksen on suomentanut Hannu Laurila ja hänen työryhmänsä osana Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa toteutettua monitieteistä opetushanketta.
Suomennos on tasokas ja samaa laatua kuin Laurilan ja työryhmän aikaisemmat käännökset. Blythin teosta edeltävät kaksi suomennosta ovat John Quigginin Zombitalous ja Yanis Varoufakisin Maailmantalouden Minotauros.
Näiden teosten avulla Vastapaino ja Laurila työryhmineen ovat tuoneet suomalaiseen tietokirjallisuuteen kansainvälisen talouspoliittisen keskustelun kärkiteoksia. Tämä on yhteiskunnallinen teko Suomen kielen kehityksen, suomenkielisen tietokirjallisuuden ja talouspoliittisen keskustelun kannalta.
Kirja on suositeltavaa lukemistoa kaikille yhteiskunnallisista ja leikkauspolitiikan syistä ja seurauksista kiinnostuneille. Spesialisteille se on paikoin viihteellistä ja viehättää monin paikoin pohtimaan asioita syvemmin sekä arvioimaan aikaisempia näkemyksiään uudelleen toisesta näkökulmasta. Teos soveltuu myös oppikirjakäyttöön. Erityisen tarpeen se olisi talouskurin kannattajille hallituksessa ja ministeriöissä.
Mark Blyth: Talouskuri – Vaarallisen opin historia. Suomentanut: Hannu Laurila & työryhmä. Vastapaino 2017. 330 sivua.
Kirjoittaja on YTM, tohtoriopiskelija Johtamiskorkea-koulussa Tampereella.