Autot huristelevat ilman kuljettajaa, robotit hoitavat vanhuksia, tietokoneet analysoivat lakitekstejä ja diagnosoivat sairauksia. Tällaisia visioita esitetään tiuhaan, ja ne ovat osittain jo todellisuuttakin. Tekoäly voi mullistaa työelämää ja yhteiskuntaa.
Koneellistuminen ei ole uusi ilmiö, mutta varsinaisen tekoälyn hyödyntämisessä ensimmäinen vaihe on vasta pääsemässä vauhtiin, arvioidaan lokakuussa julkistetussa työ- ja elinkeinoministeriön Suomen tekoälyaika -raportissa. Siinä tekoälyn määritellään tarkoittavan ”laitteita, ohjelmistoja ja järjestelmiä, jotka kykenevät oppimaan ja tekemään päätöksiä lähes samalla tavalla kuin ihmiset”.
Monessa tapauksessa ihmistyön tarve vähenee. Digitalisaatiolla on perusteltu useita henkilöstövähennyksiä, viimeksi esimerkiksi kun Nordea aloitti lokakuussa yt-neuvottelut Markets-yksikössään.
”Lyhyt työaika olisi mahdollista saavuttaa teknologisen kehityksen kautta ilman palkkatason laskua.”
Valtavirtaisessa taloustieteessä, kuten myös suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, digitalisaatiota käsitellään ennen kaikkea mahdollisuutena. Kun työn tuottavuus sen myötä kasvaa, kilpailukyky kohenee ja työpaikkojakin syntyy lisää. Mekaaniset työtehtävät siirtyvät koneiden suoritettaviksi, mutta luovuutta ja korkeaa osaamista vaativien töiden tarve kasvaa.
Toisaalta viimeaikainen kehitys viittaa siihen, että tuottavuuden kasvu ei enää välttämättä lisää työllisyyttä: vuodesta 1990 vuoteen 2012 Suomessa työn tuottavuus ja bruttokansantuote lähes kaksinkertaistuivat, mutta maassamme tehtyjen työtuntien yhteenlaskettu määrä pysyi suurin piirtein ennallaan. Palkkatulojen osuus bruttokansantuotteesta on niin Suomessa kuin muuallakin länsimaissa heikentynyt, mikä näkyy kansalaisten ostovoiman kehityksessä.
Matalasti koulutetut häviäjiä
Ville-Veikko Pulkka valmistelee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa tekoälyn työllisyysvaikutuksista. Tähänastisen tutkimustyönsä perusteella hän haluaa torjua äärimmäiset ennusteet siitä, että tekoäly toisi väistämättä mukanaan massatyöttömyyden, ja yhtä lailla sen, että mitään työllisyysongelmia ei syntyisi.
Aikaisemmista elinkeinorakenteiden murroksista voidaan Pulkan mukaan oppia se, että aina muodostuu häviäjäryhmiä.
– Murrokset eivät ole pehmeitä. Niihin kannattaa varautua ja harjoittaa politiikkaa, joka helpottaa työvoiman asemaa nykyhetkessä, mutta ottaa huomioon myös sen, että epävarmistuminen, ainakin väliaikainen teknologisen työttömyyden lisääntyminen näyttää melko todennäköiseltä.
Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa esitetään samansuuntainen arvio. Sen mukaan teknologisissa murroksissa alkuvaiheen ”luovaa tuhoa” seuraa ”luova uudelleenrakentuminen”. Uudet teknologiat tuotteissa, palveluissa ja tuotantoprosessien virtaviivaistamisessa voivat viedä ensimmäisessä vaiheessa työpaikkoja, kun taas toisessa vaiheessa uusien teknologioiden mahdollistamat innovaatiot toisivat niitä lisää.
Pulkan mukaan häviäjiä ovat luultavasti ennen kaikkea matalasti koulutetut, jotka tekevät rutiininomaista, helposti automatisoitavissa olevaa työtä.
– Aikuiskoulutuksen lisääminen ja korkean koulutustason ylläpitäminen ovat päällimmäiset keinot työmarkkinoilta syrjäytymisen estämiseksi.
Teknologia voi korvata myös korkeasti koulutettujen ihmisten työtä. Yksi trendi on länsimaiden keskiluokan pieneneminen. Esimerkiksi historioitsija Juha Siltala on esittänyt automatisaation yhtenä syynä tähän kehitykseen ammattiyhdistysliikkeen neuvotteluvoiman heikkenemisen ohella. Joidenkin tutkijoiden mukaan keskiluokan kutistuminen ei kuitenkaan näyttäisi enää jatkuvan.
Teknologian ja työn liitto
Teknologian kehittymistä on tapahtunut niin kauan kuin teollisuutta on ylipäänsä ollut.
– Höyrykone, kutomakone, tietokone ja nyt tietokoneiden ja koneiden verkosto eli teollinen internet, luettelee eri vaiheita Teollisuusliiton tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttila.
– En näe, että ne pelkästään veisivät työtä. Ne muuttavat työtehtäviä, työn organisoitumista ja tuotannon prosessia, Anttila määrittelee.
Nyt meneillään olevassa murroksessa, jossa koneista ohjelmoidaan entistä oppivaisempia ja keskenään verkostoituvia, kehitys on Anttilan mukaan ollut Suomessa hidasta, koska investointeja ei ole viime vuosina paljoa tehty.
Anttilan mukaan investoinnit teknologiaan ja työvoimaan kulkevat usein käsi kädessä.
”Ainakin väliaikainen teknologisen työttömyyden lisääntyminen näyttää melko todennäköiseltä.”
– Isojen ja menestyvien yritysten yksi menestyksen tekijä on, että ne ovat osanneet innovoida pitemmälle ja panostaneet uuteen teknologiaan.
Esimerkkeinä Anttila mainitsee Valmet Automotiven Uudenkaupungin autotehtaan, joka on 4 000 työntekijällään Suomen suurin työnantaja, sekä Meyerin Turun telakan.
– Ylipäätään tuotannon volyymin ja tuotteiden kysynnän kasvaessa on ihmistyön rinnalla hyödynnettävä robotiikkaa ja automatiikkaa.
Robottikin vaatii ihmistyötä
Taajuusmuuttajia valmistavalla ABB:n tehtaalla Helsingin Pitäjänmäellä robotteja on käytetty jo vuosikymmeniä. Tehtaan robotiikka keskittyy erityisesti raskaiden materiaalien ja laitteiden siirtelyyn.
– Tällä pyritään säästämään työntekijöitä toistuvalta nostotyöltä ja turvallisuusriskeiltä, esittelee Late-robottia tehtaan pääluottamusmies Raija-Riitta Luiro-Piippo.
Laitteiden testauksetkin tapahtuvat robottien voimin, mutta ihmiset valvovat niiden työtä. Samoin metalliosien liittäminen toisiinsa juottamalla on annettu robotin tehtäväksi jo noin 15 vuotta sitten. Tämäkin on työterveyskysymys.
– Juottaminen on ollut yksi vaarallisimmista työvaiheista: esimerkiksi lyijystä ja hopeasta syntyy myrkyllisiä katkuja. Nyt robotti juottaa täysin suljetussa tilassa, Luiro-Piippo kertoo.
Lisäksi robotti tekee tasalaatuisempaa jälkeä kuin ihmiskäsi. Ihmisiä tarvitaan silti edelleen valvomaan robotin työtä ja huoltamaan sitä.
Uusimmissa tuotteissa juottaminen on korvattu prässäämisellä, joka sekin tapahtuu koneellisesti. Metallin vääntäminen hoituu älyvääntimillä.
– Käsin vääntämisestä tuli valkosormisuutta, rannekanava-ahtaumaa ja niska- ja hartiavaivoja, sanoo Luiro-Piippo.
Työterveys kohentunut
Tuotantopäällikkö Timo Eronen kertoo, että tehtaalla on tuotesukupolven vaihto parhaillaan meneillään ja myös koneistusta uusitaan samassa yhteydessä. Mitään radikaaleja muutoksia ei kuitenkaan ole tulossa.
– Kehitetään entistä parempia ja ergonomisempia keinoja nostamiseen, liikutteluun ja ruuvaamiseen, Eronen sanoo.
Luiro-Piipon mukaan automatisaatio näkyykin tehtaalla ennen kaikkea työterveyden kohenemisena.
– 25–30 vuotta sitten ihmisiä jäi huomattavasti enemmän työkyvyttömyyseläkkeelle kuin nyt. ABB:n oma fysiologi on aina mukana, kun uusia linjoja avataan. Työterveyttä hoidetaan tehokkaasti ja täällä työskennellään poikkeuksellisen pitkään, työvuosia on useimmilla 10–40.
Monia vanhoja työtehtäviä on hävinnyt, mutta uusia on tullut tilalle, Luiro-Piippo sanoo automatisaation työllisyysvaikutuksista. Työn fyysinen keveneminen avaa myös naisille entistä paremmin mahdollisuuksia päästä tehdastyöhön. Ala on tosin edelleen hyvin miesvaltainen.
Vuonna 2015 vajaan tuhannen työntekijän tehtaalla käytiin yt-neuvottelut ja väkeä hieman vähennettiin tuotannon tehostamisen ja uudelleenjärjestelyjen perusteella. ABB:lläkin näkyy myös työn murroksen mukanaan tuoma koulutustarpeen kasvu. Aiemmin tehtaalle saattoi tulla peruskoulutodistuksella, nyt on oltava ammatillisen oppilaitoksen linjoja suoritettuna.
Kohti lyhyempää työaikaa
Suurimmat teknologian työelämään tuomat muutokset ovat luultavasti vielä edessäpäin. Ennusteita on monenlaisia. Oxfordin yliopistossa vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan 47 prosenttia Yhdysvaltojen työpaikoista olisi automatisoitavissa parin vuosikymmenen kuluessa. Etlan tutkijat Mika Pajarinen ja Petri Rouvinen arvioivat sen jälkeen, että Suomessa vastaava luku olisi reilut 35 prosenttia.
Pulkka epäilee, että Euroopassa vallitseva kireä talous-politiikka ja haluttomuus isoihin valtiollisiin koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopanostuksiin voivat hidastaa automatisaation etenemistä. Lisäksi teknologiayhtiöt levittävät monesti paisuteltuja visioita uusien teknologioiden mahdollisuuksista vakuuttaakseen sijoittajia siitä, että näihin teknologioihin kannattaa sijoittaa.
Sekä Pulkka että Anttila katsovat, että työn tuottavuuden kasvu automatisaation myötä on hyvä syy uudistaa vaatimuksia työn jakamisesta työaikaa lyhentämällä.
– Lyhyt työaika olisi mahdollista saavuttaa teknologisen kehityksen kautta ilman, että työntekijän palkkataso laskisi. Tämähän on ay-liikkeen pitkäaikainen ajatus, sanoo Anttila, jonka vetämässä tutkimusyksikössä on selvitetty asiaa Metalliliiton (nykyisen Teollisuusliiton) liittokokouksen toimeksiannosta.
Pulkan mukaan tärkeää on myös mahdollistaa ihmisten nykyistä joustavampi osallistuminen työmarkkinoille ja opiskelu. Esteenä ovat etenkin työttömyysturvajärjestelmän rajoitukset, vaikka työttömien opiskelumahdollisuuksia ollaankin nyt parantamassa.
Teknologiseen murrokseen varautuminen työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa on Pulkan mukaan ollut hyvin vähäistä.
– Kun olin mukana perustulokokeilun taustatutkimuksessa, ei siellä puhuttu teknologiamurroksesta, vaan kannustinloukuista. Monessa muussa maassa, ennen muuta Yhdysvalloissa, perustulo on noussut keskusteluun nimenomaan teknologisen murroksen viitekehyksessä, Pulkka vertaa.