Kuntaliitoksia on perusteltu usein taloudellisilla seikoilla ja palveluiden tuottamisen turvaamisella koko liitoskunnassa. Perustelut ovat tutkimuksen valossa hyvin kyseenalaisia.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Tuukka Saarimaan ja Janne Tukiaisen sekä Helsingin kaupunginkanslian tutkijan Oskari Harjusen selvitys osoittaa, että liitoskuntien menot olivat kasvaneet lähes yhtä paljon kuin vastaavien kuntien, jotka eivät ole lähteneet mukaan kuntaliitoksiin.

Kuntaliitosten seurauksena palvelut ovat usein keskittyneet suurimpaan liitoskuntaan. Tämä johtuu selvityksen mukaan osaltaan valtuutettujen alueellisesta edustuksesta.

Päättäjillä on usein taipumus ajatella ensisijaisesti oman kotikuntansa parasta.

Kyseinen tutkimus vahvisti myös omia käsityksiäni palvelujen häviämisestä liitoskuntien reuna-alueilta. Erityisen suurta palvelujen keskittyminen on ollut sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.

Tutkimus herättää huolta tulevasta sote- ja maakuntauudistuksesta. Uudistus siirtää pahimmillaan valtaa entistä enemmän maakuntien suurille kasvukeskuksille. Tuleva maakuntahallinto ei tunne millään lailla kuntakohtaisia kiintiöpaikkoja. Tämä tekee vaikeaksi pienten kuntien aseman päätöksenteossa ja sitä kautta palveluiden turvaamisessa.

ILMOITUS

Mikäli palvelut edelleen keskittyvät, tekee se monien elämän kotiseudullaan mahdottomaksi. Tällä ei ole aina toivottavia vaikutuksia edes maakuntien suurille kaupungeille.

Tulevien maakuntapäättäjien pitää luonnollisesti ajatella koko maakunnan ja ennen kaikkea sen asukkaiden tasavertaista kohtelua. En vain millään usko, että pienten kuntien asukkaiden pelko palveluiden karkaamisesta on aiheeton. Päättäjillä on usein taipumus ajatella ensisijaisesti oman kotikuntansa parasta.

Sekä kuntaliitosten, että maakuntauudistuksen kautta ihmisten tasavertainen kohtelu kokee pahimmassa tapauksessa ikävän seurauksen. Emme voi, eikä meidän tule edes pyrkiä vaikuttamaan ihmisten tahtoon valita asuinseutuansa.

Poliittisilla päätöksillä on kuitenkin merkitystä siihen, onko elämisen edes kohtuulliset edellytykset olemassa syrjäisemmillä seuduilla. Näitä edellytyksiä on viety viime vuosina ja jopa vuosikymmeninä niin eduskunnan kuin liitoskuntien päättäjienkin toimesta. Toivottavasti tämä kehitys ei pahene maakuntauudistuksen myötä.

Vasemmistoliitto on aina ollut tasa-arvon puolue. Tämä tarkoittaa myös ihmisten alueellista tasavertaisuutta. Toivon, että muistamme tämän itse kukin niissä paikoissa, joissa pääsemme vaikuttamaan asioihin. Pidetään koko Suomi asuttuna ja elinvoimaisena!