Lehtikuva/Vesa Moilanen

Viime aikoina eduskuntaryhmä on onnistunut erityisen hyvin kyselytunneilla. SDP ja vihreät ovat anemian vallassa.

Taas on pakko kirjoittaa sellaista, mitä ei oikeastaan kehtaisi puoluelehteen. En kuitenkaan ole minkään puolueen miehiä. Arvio perustuu siihen, mitä olen tänä syksynä nähnyt ja lukenut, ja myös siihen, mitä oppinut yli 30 vuoden ajan politiikasta kirjoittaessa.

Mitä pidemmälle syksy etenee, sitä selvemmin vasemmistoliitto näyttäytyy koko opposition johtavana voimana eduskunnassa.

Yksi tapa sen mittaamiseen on, miten paljon mikin puolue pystyy nostamaan itse haluamiaan asioita uutisiin ja sitä kautta laajempaan keskusteluun. Vasemmistoliitto on onnistunut tässä kolmanneksi suurimmaksi oppositiopuolueeksi paljon kokoaan suuremmalla tavalla. Jopa niin, että välillä pitää hieraista silmiään: onko tämä totta?

Hyvän lähtölaukauksen antoi eduskuntaryhmän heti budjettiriihen jälkeen eduskunnan tietopalvelulla teettämä laskelma budjettiesityksen tulonjakovaikutuksista. Se nuotitti poliittista keskustelua viikkoja ja pulpahti pintaa yhä uudelleen.

Hoksnokka toimii kyselytunneilla

Viime aikoina vasemmistoliitto on onnistunut erityisen hyvin eduskunnan kyselytunneilla. Ei pelkästään omaa nokkeluuttaan, vaan myös siksi että SDP ja vihreät päästävät ampumaan tyhjään maaliin. Vasemmistoliitto kun pääsee kysymään vasta niiden jälkeen.

ILMOITUS

Hyvä esimerkki saatiin eilenkin.

Yksi viikon kuumista aiheista on Meri-Lapin terveyspalveluiden jättiulkoistaminen. On Kalle Päätalon sanassa järkeen mahtuva asia, että SDP ei siitä halunnut kysyä, koska paikalliset demarit ratkaisivat ulkoistamisen siinä, missä valtakunnalliset demarit ulkoistamista vastustavat.

SDP kuitenkin käytti oikeutensa kyselytunnin ensimmäiseen kysymykseen juuri niin latteasti kuin sillä on tapana. Edellisenä päivänä eduskunta puhui yli seitsemän tuntia opposition vaihtoehtobudjeteista, joten sekin asia tuli perusteellisesti puitua, että hallitus ja oppositio ovat täysin eri linjoilla eriarvoistumiskehityksestä.

Tästä huolimatta SDP – ilmeisesti vain presidenttiehdokas Tuula Haataista nostaakseen – palasi taas samaan asiaan.

– Valtiovarainministeri on todennut, että tuloerot kasvavat Suomessa. Kuten tiedämme: jos vain osa voittaa, niin kaikki häviävät. Syksyn mittaan tapaamani ihmiset ovat kertoneet, että heiltä on leikattu eläkettä tai päivärahaa ja lääkekorvaukset ovat pienentyneet. Tämä on erittäin surullista kuultavaa. Arvoisa ministeri, sanokaa nyt rehellisesti, mitä sydämenne sanoo: eikö nämä leikkaukset pitäisi peruuttaa?

Sinänsä aina aiheellinen kysymys, mutta onko tämä se, jolla suurin oppositiopuolue haluaa pitkän talouskeskustelun jälkeen iskeä suuren tv-yleisönkin saavalla kyselytunnilla? Ja kysymyksellä, jossa ei edes oikeastaan ole kysymystä? SDP:n kysymykset ovat usein vain eri sanoilla muotoiltuna, että myöntääkö hallitus / ministeri olevansa kaikessa väärässä.

Missä ovat pelintekijät?

Kuten niin usein, kyselytunti sähköistyi vasta, kun vasemmistoliitto pääsi sen loppupuolella kysymään Meri-Lapin terveydenhuollon ulkoistamisesta.

Vielä enemmän demarien pelisilmä petti viime viikolla. Pääministeri Juha Sipilä oli ensi kerran peräkonttikohun jälkeen vastaamassa eduskunnalle. SDP kuitenkin aloitti – sinänsä tärkeällä – veronkierron estämisellä, josta se oli kysynyt juuri edelliselläkin kyselytunnilla.

Politiikan tarkkailijat joutuivat odottamaan kyselytunnin loppupuolelle asti ennen kuin tuli vasemmistoliiton ja Li Anderssonin vuoro kysyä, seisooko pääministeri aiempien lausuntojensa takana. Selkeä tilanteen kuvaus ja täsmällinen kysymys.

Vasemmistoliitto syötti myös uutisvälineille aiheet lapaan ja nämä tarttuivat siihen.

SDP ja vihreät johtajuuskriisissä

Kahden suuremman oppositioryhmän ponnettomuus on vain lisääntynyt syksyn edetessä ikään kuin kaamosmasennus olisi vallannut SDP:n ja vihreät jo lokakuussa.

SDP näyttää ajelehtivan vailla suuntaa. Puheenjohtaja Antti Rinteen esiintyminen eduskunnassa on yhtä vaivaannuttavaa kuin julkisuudessa. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman taas on erinomainen puhuja, mutta kadonnut jonnekin – nuolemaan haavojaan siitä, että hänet pelattiin ulos viime talven puheenjohtajapelistä?

Muita peliä tekeviä kansanedustajia SDP:llä ei edes ole.

Kyse ei kuitenkaan ole vain johtajista, vaan politiikan sisällöstä. Ministerit pääsevät suorastaan nauramaan demarien myöhäisheränneelle kiky-kritiikille eikä heitä voi siitä moittia.

Vielä aneemisemmilta näyttävät vihreät, kun terrierimäinen Ville Niinistö vaikenee ja antaa tilaa puheenjohtaja Touko Aallolle, joka ei ole pystynyt astumaan puoluejohtajan saappaisiin alkuunkaan.

Vihreiden ryhmä on täynnä nuorehkoja osaavia kansanedustajia. Muun eduskuntaryhmän näkymättömyys on outoa. Pelataanko tulevaa vaalivoittoa Juha Sipilän viime kauden reseptillä: kun ei sano eikä tee mitään, ei tee myöskään kohtalokkaita virheitä? Annetaan myönteisen mielikuvan kantaa ja toivotaan parasta.