Belgialaisfilmissä Kaksi päivää, yksi yö (Deux jours, une nuit, 2014) pienehkön yrityksen työntekijät pannaan inhottavaan valintatilanteeseen: mikäli yksi sanotaan irti, kukin työpaikkansa säilyttäneistä saa vuoden lopussa tuhannen euron bonuksen.
Lähtöpassit uhkaavat nelikymppistä naimisissa olevaa kahden pikkulapsen äitiä. Hänen puolisonsa ja eräs työtovereista kannustavat taisteluun.
Juonikuvion runkona ovat päähenkilön ja hänen työtovereidensa lyhyet ovelta ovelle -tyyppiset kohtaamiset. Ne ovat melko lyhyitä, kun päähenkilön motiivina on vain saada vastaus häntä raastavaan kysymykseen: bonukset vai minä?
Jean-Pierre ja Luc Dardennen ohjaama draama kuvaa matemaattisella tarkkuudella työläisten osaa marionetteina aikamme markkinamekanismien koneistossa. Tuhat euroa on joillekin vain tervetullutta lisää, toisille välttämätön. Kuinka voi äänestää työtoverin puolesta, jos oman perheen arki on samalla vaarassa kaatua?
Päähenkilön psyykkinen oireilu masennuksen ja ahdistuksen pyörteissä tuodaan ilmi aina lääkemerkkiä myöten. Työpaikka-, perhe- ja sosiaalidraamana elokuva ajaa asiansa ihailtavan kokonaisvaltaisesti: vaakalaudalla on paljon muutakin kuin yhden ihmisen työ.
Elokuva havainnollistaa tehokkaasti, mitä käsite ”verkosto” voi sisältää.
Marion Cotillard on sielukas ja erinomaisen muuntautumiskykyinen näyttelijä, hän tekee roolihahmostaan toden ja koskettavan työläisnaisen. Viime kädessä elokuvan varsinaisessa pääosassa on kuitenkin sen tärkeä yhteiskunnallinen aihe.
Kaksi päivää, yksi yö. Teema Fem keskiviikkona 15.11. klo 22.00. Areena 14 päivää.