Kaksi vuotta sitten Raisa Marjamäki, 30, osti hirsimökin Kainuun Ristijärveltä. Paikalliset päivittelivät, kun tytöllä ei ollut autoa eikä sukulaisiakaan lähimain. Elinkeinokin on kovin ilmava: runoilija.
– Halusin vetäytyä ja yrittää irrottautua fossiiliperäisestä elämänmuodosta, runoilija Marjamäki kertoo kahvilassa Tampereella.
Marjamäki on kotoisin Helsingin Töölöstä. Isän työn takia hän asui lapsuudessaan Aasiassa ja on opiskellut Suomessa ja Skotlannissa. Sukujuuria on ympäri Suomea.
Suuryhtiöiden ahneuden on annettu tärvellä elämän perusta.
– Osaan toimia lentokentillä, mutta minulla ei ole ollut mummoa maaseudulla, joka olisi neuvonut miten sieniä poimitaan. Käsikopelolla etenen nyt lähimetsässä ja maapläntilläni. Haluan paikallistua luontoon, hän kertoo.
Paljon aikaa menee puiden ja veden kantamiseen sekä kompostoinnin, ruoan kasvattamisen ja talon korjailun opettelemiseen. Marjamäki haluaa saada omakohtaista tuntumaa luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen – tai ainakin lähiympäristöön ja sen muutoksiin.
Usein hän tuntee itsensä vähän hulluksi. Kinosten keskellä kauniissa Kainuussa mikään ei viittaa siihen, että maapallolla oltaisiin ongelmissa. Ekoeläminenkin voisi olla tehokkaampaa tiiviissä kaupunkiympäristössä. Ja nauttiihan hän itsekin mukavuuksista.
Aviopuoliso ei halua asua vakituisesti ulkovessaolosuhteissa. Niinpä Marjamäki löytää itsensä usein junasta matkalla Jyväskylään tai Ristijärvelle. Öljyriippuvuudesta irtautuminen on osoittautunut vaikeaksi ja ristiriitaiseksi.
– Tunnen kuitenkin vähemmän syyllisyyttä kuin ennen. Pari päivää sitten pihalle tuli hirviemo ja vasa.
Marjamäki on julkaissut kaksi runokokoelmaa. Uusimman, Ei kenenkään laituri, hän painoi itse. Kustantaja on Osuuskunta Poesia. Myös omaehtoinen runous on kytköksissä kokeilevaan elämäntapaan.
– Ei-digitaaliset teknologiat kiinnostavat minua, hän sanoo.
Dialogeja
Marjamäki on ollut kirjeenvaihdossa nigerialaisen öljy- ja ruokapolitiikkaan keskittyneen tunnetun järjestöjohtajan, kansanliikkeiden vetäjän ja aktivistin Nnimmo Basseyn, 59, kanssa. Heidän kirjeenvaihtonsa on yksi dialogeista, jotka on julkaistu Siemenpuu-säätiön Kirjeitä tulevaisuudesta. Ääniä maapallon säästymisestä -teoksessa.
Siemenpuu-säätiö on vuodesta 1998 tukenut kehitysmaiden kansalaisjärjestöjen ympäristötyötä, yhteensä lähes 600 projektissa. Kirjan dialogi-muotoon päädyttiin, koska haluttiin välittää etelän yhteisöjen ääntä pohjoisen lukijoille niin suoraan kuin mahdollista: ihmiseltä toiselle.
Marjamäki ja Bassey tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa kirjan julkistamiskiertueella Tampereella lokakuussa. Samassa yhteydessä kohtasivat muutkin teoksen dialogiparit.
Nigerian delta
Nnimmo Bassey puhuu ja nauraa matalalla, rauhallisella äänellä, vailla tärkeyden häivääkään. Hän kertoo olevansa kotoisin maailman jännittävimmästä maasta, Nigeriasta, tarkemmin sanoen Nigerjoen deltalta Ogonimaasta.
Nigerian jokisuisto on valtava öljyntuotantoalue. Öljyä löydettiin sieltä jo 60 vuotta sitten, ja silloinen siirtomaaisäntä Iso-Britannia antoi Shellille oikeuden porata sitä.
Siitä alkaen deltalla ovat loimunneet öljykaasutulet (Venäjän jälkeen eniten maailmassa), ja jossakin valuu rikkinäisistä putkista öljyä maahan joka hetki. Äärimmäisen saastuttava kaasuloimutus sataa mustana sateena, joka syövyttää peltikatotkin.
Ilman bentseenipitoisuus ovat paikoin yli 900-kertainen verrattuna sallittuihin arvoihin. Maaperässä on hiilivetyjä viiden metrin syvyyteen saakka, pohjavedessä öljyä jopa kahdeksan sentin kerros. Jokien mustalla pinnalla kareilee karkkivärejä.
Äiti Maa on henkitoreissaan ja sama on Basseyn mukaan tilanne kaikissa Afrikan öljyrikkauksista kärsivissä maissa: Angolassa, Kamerunissa, Tsadissa, molemmissa Kongon valtioissa, Guineassa, Gabonissa ja Sudanissa.
Nigerian deltalla asukkaiden eliniänodote on kymmenen vuotta lyhyempi kuin muualla maassa.
Virtaavaa arkkitehtuuria
Kun Nnimmo Bassey oli lapsi, Nigeriassa käytiin sisällissotaa. Kun hän oli nuori, hän seurasi Afrikan maiden itsenäistymistaisteluja. Kun Nigeriassa oli sotilasvalta, hän liittyi vastarintaliikkeeseen ja hänestä tuli ihmisoikeusaktivisti.
– Huomasin, että kaikkien ihmisoikeusrikosten takaa löytyi kaksi tekijää: öljy ja aseet.
Bassey on myös arkkitehti ja työskennellyt julkisten rakennusten suunnittelijana kymmenen vuotta. Runoilijakin hän on, kuten Raisa.
– Runous ja musiikki ovat virtaavaa arkkitehtuuria, hän sanoo, kun kuljemme Tampereen jugendtalojen sivuitse.
– Kaikki runoni ovat toimintaan innostamisen palveluksessa. Runot auttavat muistamaan, niillä voi luoda iskulauseita, sloganeita. Runojen kirjoittaminen myös auttaa minua jäsentämään tätä monimutkaista maailmaamme, hän juttelee.
Illalla ravintolassa Bassey lausuu runonsa, jossa toistuu kertosäe: Me luulimme että se oli öljyä. Mutta se olikin verta.
Rikkaus
Nigerian kansantulosta 85 prosenttia tulee öljystä. Se ei kuitenkaan ole Afrikan runsasväkisintä, yli 190 miljoonan asukkaan maata, vaurastuttanut. Päinvastoin, Basseyn mukaan Nigeria oli ennen rikkaampi kukoistavan maataloustuotantonsa ansiosta.
Öljy on luonut kaikkialle ulottuvan korruption. Tulot ohjautuvat monikansallisille yhtiöille ja yksityisomistukseen. Veroja ei juuri kerätä eikä julkisia palveluja ole. Maassa käydään ekologista sotaa, jonka osapuolina ovat yhtiöt, kuivuus, saastuminen ja köyhät.
Yhtiöt eivät kerro, kuinka paljon ne öljyä pumppaavat, koska silloin tulisi ilmi, että öljyä varastetaan yhtä paljon kuin sitä myydään laillisesti.
– Koska varastajat ovat yhteiskunnan huipulta, heitä ei pidätetä. Puolet öljyntuotannosta on pimeää, Bassey sanoo.
Ratkaisu
Ilmastonmuutoksen ongelmaan on Basseyn mukaan olemassa yksinkertainen keino. Ihmiset kuitenkin rakastavat monimutkaisia keinoja.
– Neuvotteluja käydään vuodesta toiseen, mikä on pelkkää ajanhukkaa. Ratkaisuksi ehdotetaan mielikuvituksellisen kalliita operaatioita: päästökauppaa, jolla naamioidaan saastuttamisen jatkamista,etelän metsien haltuun ottamista, peilien asentamista avaruuteen, hiilidioksidin imemistä ilmakehästä ja hiilinieluja. Vihreää taloutta – ei luontoa.
Basseyn ratkaisussa uusien esiintymien avaaminen kielletään ja laiton öljykauppa ja ääretön tuhlaus lopetetaan.
– Jätetään öljy, hiili ja kaasu maahan. Tämä on takuuvarma keino lopettaa hiilidioksidipäästöt.
Hän ei ole lainkaan huolissaan siitä, miten ilman fossiilisia polttoaineita pärjättäisiin. Päinvastoin, voitaisiin aloittaa järkevät toimet ja saastuneiden alueiden puhdistaminen. Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman UNEPin arvion mukaan Ogonimaan maaperän kunnostaminen kestäisi 30 vuotta.
Basseyn mukaan afrikkalaiset eivät tarvitse öljyä vaan maata.
– Maailma ruokitaan pienviljelmillä. Öljypohjaiset lannoitteet ja yksilajiviljely on vahingollista. Nyt tuotetusta ruuasta 30 prosenttia heitetään pois. Ruoka-apu Afrikalle on ruokabisnestä. Suuryhtiöiden ahneuden on annettu tärvellä elämän perusta.
– Öljysivilisaatio päättyy joka tapauksessa, suunnitellusti tai pakolla. Epäolennaista on, kuinka paljon öljyä vielä on, tai löydetäänkö uusia esiintymiä. Ei kivikausikaan loppunut siksi, että kivet loppuivat, Bassey sanoo.
Onnellinen
Hetkinen! Tutkimusten mukaan nigerialaiset ovat maailman onnellisin kanssa. Onko tämä totta?
– On, me nauramme paljon ja meillä on hauskaa.
Oletko sinä onnellinen?
– Olen, aina. Jos en olisi onnellinen, en jaksaisi taistella, Bassey nauraa helakasti.
Kirjeitä tulevaisuudesta. Ääniä maapallon säästymisestä. Toim. Antti Salminen. 2017.