Niin sanotut Paratiisin paperit ovat jälleen nostaneet tapetille aggressiivisen verosuunnittelun, verojen välttelyn ja veronkierron.
Muutaman viime vuoden aikana ovat vuodot – viimeksi Panaman paperit – tuoneet hieman valoa tähän salaisuuksien maailmaan. Vaikka ne koostuvat massiivisista tietoaineistoista, eivät ne kuvaa ilmiötä kokonaisuudessaan. Mutta verojen välttelyn mekanismit ne ovat paljastaneet.
Miten paljon rahaa veroparatiiseissa on? Gabriel Zucmanin johtaman työryhmän raportissa syyskuussa arvioitiin, että niissä on noin kymmenen prosenttia globaalista bkt:stä, noin 7 800 miljardia dollaria. Tämä vastaa Saksan ja Japanin yhteenlaskettua bkt:tä.
Monet veroparatiiseista ovat Britannian kruunun alaisia.
Myös korkeampia arvioita on esitetty. Boston Consulting Group arvioi viime vuonna määräksi 10 000 miljardia, ja taloustieteilijä James Henry peräti 36 000 miljardia. Tämä olisi jo kaksinkertaisesti Yhdysvaltain bkt.
Hyöty rikkaimmille
Veroparatiisit hyödyttävät kaikkein rikkaimpia. Zucmanin raportin mukaan 80 prosenttia niiden varoista kuuluu maailman vauraimmalle 0,1 prosentille, ja 50 prosenttia rikkaimmalle 0,01 prosentille.
Veroparatiisien käyttö ei sinänsä ole rikollista. Rikoksen puolelle mennään, jos niihin piilotettuja varoja ei ilmoiteta oman maan verottajalle.
Veroparatiisien suojissa voi toimia myös suoranaista rikollisuutta kuten rahanpesua, huume- ja ihmiskaupan sekä terrorismin rahoitusta.
Suurista maista kiinni
Veroparatiiseista nousevat esille pienet saarivaltiot ja alusmaat. Toki ne hyötyvät tarjotessaan alustan veronkierrolle, mutta varsinaiset kummisedät ovat toisaalla. Veronkierron mahdollistavat suuret ja mahtavat.
Monet veroparatiiseista ovat Britannian kruunun alaisia kuten Caymansaaret, Brittiläiset Neitsytsaaret, Jersey, Guernsey tai Mansaari. Niiden rahavirrat kulkevat Lontoon Cityn kautta.
Yhdysvalloissa veroparatiiseja ovat Delawaren, Nevadan ja Wyomingin osavaltiot.
EU:n sisällä yritysten aggressiivista verosuunnittelua eivät suosi pelkästään pienet Malta ja Kypros, vaan myös Luxemburg ja Hollanti.
Jokainen puolustaa omaa siivuaan, ja ne ovat pystyneet sabotoimaan veroparatiisien vastaista taistelua niin EU:n sisällä kuin globaalistikin.
EU:n komission puheenjohtajana on Jean-Claude Juncker, joka aiemmin toimi Luxemburgin yhdistettynä pää- ja valtiovarainministerinä.
Keinot ovat olemassa
Suuryritykset ja ökyrikkaat löytävät aina uuden saaren, jos jossain kiristetään määräyksiä. Siksi suurten maiden pitäisi siirtyä hurskastelusta tekoihin.
Arvostettu Tax Justice Network esittää kolmea keskeistä keinoa veroparatiiseja vastaan: automaattinen tietojen vaihto kaikkien maiden välillä; veroparatiiseissa toimivien yhtiöiden ja säätiöiden todellisten edunsaajien ilmoittaminen; monikansallisten yhtiöiden maakohtaisten tulosten erittely.
Nämä keinot eivät lopettaisi kaikkea veronkiertoa, mutta ne olisivat pitkä askel eteenpäin.
Ei voi sanoa, ettei mitään olisi tehty viime vuosina, mutta eteneminen on ollut tuskallisen hidasta. Paratiisit ovat yhä parasiittien, loiseläjien, lymypaikkoja.