Kulttuuripohjaisissa ja valtiotieteellisissä valtarakenteissa on vuosisatoja ollut pehmeinä kohtina raha ja seksi. Niiden voima perustuu röyhkeyteen ja heikkoon lihaan. Siksi yhteiskunnat ovat suojautuneet niitä vastaan lainsäädännöllä.
Talouden maailmansodassa lainsäädännöstä ja regulaatioista on tehty ase, jonka edessä kansanvalta katsoo kehitystä voimattomana, jos huomaa katsoa lainkaan, sillä pahimmillaan lobbaus on lainsäätäjän harhauttamista.
Tieto, jakelurakenteet, brän-di-, patentti- ja tekijänoikeudet ovat rahamaailman pyörittämän kybersodan hybridiaseita. Niillä on oikeuden suoja yhteiskuntien hyödyntämiseen.
Finnkinon ja Yösyötön ”riita” on pieni otsikko, mutta valtava perustuslaillisia oikeuksia loukkaava ongelma. Kulttuurimme on käytännössä elinkelvoton, jos sen ansainnan ja prioriteetit määrittää ulkomainen intressi.
Tunsin ylpeyttä ollessani 80-luvulla yritysvierailulla Airamilla. Mukana oli Keskon miehiä, jotka avoimesti kertoivat suosivansa kotimaista toimijaa, sillä esimerkiksi kriisien hallinta tarvitsee tuotantolaitosta, joka synnyttää lamppuja ja paristoja, eli varastoitua voimaa ja valoa.
Teollisuutemme nousi kukoistukseen sotakorvauksista ja jälleenrakennusajan tahtotilasta. Osuuspankin uusi pääjohtaja totesi, että olemme 10 vuodessa menettäneet sen, mitä rakennettiin 40 vuotta. Itse asetan rappion alun viime lamaan, jolle Nokia tarjoili krapularyyppyjä, kunnes itse astui miinaan.
Hävityn sodan jälleenrakennustyö lähtee siitä, että kunnioitetaan suomalaista osaamista ja yrittäjyyttä. Palkkaamalla väki Suomen, eikä muiden maiden talousarmeijaan, työn tuottavuudesta ja markkinoinnin priorisoinnista hyötyy suomalainen herra tai duunari.
Tästä saattaa aiheutua hetkellisiä eturistiriitoja, mutta tuskin nyrkkeilijäkään haluaa voittaa maailmanmestaruutta yksin kehässä. Terve kilpailu parantaa molempien osapuolten suorituskykyä ja muuttaa nykyisen näköalattomuuden tavoitteellisuudeksi.
Erkki Puumalainen
toimitusjohtaja
Poptori Oy