Kaksi ehkä 8–9-vuotiasta poikaa ajeli polkupyörillä hissukseen ohitseni ollessani sauvakävelyllä. He juttelivat toisilleen:
”Tiiätkö milloin on Suomessa ollut sota?”
”On siitä ainakin tuhat vuotta.”
”Ei siitä oo kun sata vuotta.”
”Jaa.”
”Tiiätkös, kuinka kauan sota voi kestää?”
”No, vuoden ehkä.”
”Ei, kun se voi kestää vaikka kaks vuottakin.”
Sitten pojat olivat minun kohdallani, sanoivat minulle hei ja jatkoivat pyöräilyä. Hetken päästä toinen poika huusi kaverilleen:
”Tiiätkös, miksi Suomi ei halua sotaa?”
”No siksi, kun siinä voi kuolla.”
”Niin ja talot voi räjähtää, eikä se ole kivaa, jos vaikka meidän talo sortuu.”
”Niin ja kaikki lelut menee mäsäksi, pyöräkin hajoaa. Eikä saa kaupasta ruokaa.”
”Niin ja mun koirakin voi kuolla ja naapurin kissa.”
”Niin ja missäs me sit tehdään temppuja ja leikitään, kun se meidän puistokin varmaan palaa.”
”Ei se ole yhtään mukavaa, oltas vaan rauhassa.”
”Niinpä, miks sit soditaan?”
Sen jälkeen pojat olivat jo niin kaukana, että en kuullut, miten heidän keskustelunsa jatkui.
Oli hyvin vaikuttava kävelyreissu, kun ajattelin heitä. Pikkupoikien puheissa oli hiukan aikakäsitteessä virheitä, mutta muuten he juttelivat hyvinkin järkevästi rauhasta.
Aikuiset ja päättäjät koko maailmassa voisivat ottaa noista pojista esimerkkiä. Rauha ja tasa-arvoinen kohtelu on parasta ihmiskunnalle. Myös Suomen on allekirjoitettava nyt esillä oleva ydinasekieltosopimus on. Siihen velvoittaa jo ICANin saama Nobelin rauhanpalkinto.
YK:n päivää vietettiin 24.10. Päivä juhlisti Yhdistyneiden kansakuntien perustamista, ja se käynnisti myös aseidenriisuntaviikon.
YK:n viisi päätavoitetta ovat: rauha ja turvallisuus, kehitys, ihmisoikeudet, humanitaarinen toiminta ja kansainvälinen oikeus. Nämä ovat erittäin hyvät tavoitteet, joihin on pyrittävä kaikin keinoin. Niiden avulla kahden pikkupojan ajatukset saavuttavat kansainvälisen mittakaavan.
Pyöräilijäpoikien, kuten myös sinun ja minun, tulevaisuus on meidän aikuisten käsissä. Annetaan se rauhan kautta.
Olavi E. Kokkonen
Keski-Suomen Rauhanpuolustajat