Lehtikuva/Aung Htet

Myanmarista pakenevat sadattuhannet rohingat elävät katastrofaalisessa tilanteessa Bangladeshissa eikä pitkään jatkuneelle vainolle ole näkyvissä mitään loppua. Luvut pakolaisten määrästä vaihtelevat, mutta heitä on paennut lyhyen ajan kuluessa Helsingin asukasmäärän verran eli valtaosa rohingoista.

Joukkopako on kiihtynyt viime lokakuusta lähtien. Taustalla on vuosikymmeniä jatkunut syrjintä ja vaino, mikä on nyt YK:n tulkinnan mukaan paisunut etniseksi puhdistukseksi. Taannoin Suomessa vierailleen YK:n kansanmurhien erikoisasiantuntijan Adama Diengin mukaan vainoa ei kyetä määrittelemään vielä kansanmurhaksi. Tämäkin voi paljastua tutkimusten jälkeen.

Myanmar ei tunnusta rohingoja kansalaisikseen vaan pitää heitä laittomina siirtolaisina. Bangladesh ei tunnusta heitä pakolaisiksi, koska heillä ei ole virallisia papereita. Myanmarin valtiokansleri Aung San Suu Kyi on viestinyt kansainväliselle yhteisölle neuvottelevansa ja pyrkivänsä ratkaisemaan konfliktin rohingojen kanssa. Myanmarissa on puhuttu mahdollisuudesta, että rohingat voisivat hakea kansalaisuutta yksitellen. Tätä rohingat ovat pitäneet syrjivänä, mitä se olisikin.

Ihmisoikeustaistelijana tunnetuksi tullut Aung San Suu Kyin hallinto katsoo sivusta murhenäytelmää. Rakhinen alueella asuneita rohingoja on joukkoraiskattu ja murhattu, kokonaisia kyliä on poltettu ja perheitä on hajotettu. Hallitus puolustautuu, ettei se tiedä miksi osa rohingoista pakenee ja osa jää.

Hallitus syyttää rohingoja itseään vainosta. Kriisin ratkaisua vaikeuttaa myös pelko sotilasjuntan täysivaltaisesta palaamisesta, sillä Myanmarin siviilihallinto on hauras ja historia lyhyt.

Kansainvälinen yhteisö näyttää jälleen kerran voimattomalta rohingojen vainon edessä, vaikka sen pitäisi ottaa vastuuta. Paenneille rohingoille toimitetaan humanitaarista apua, mutta tämä ei ratkaise rohingojen ahdinkoa.

Mitä isommasta maasta ja kriisistä on kyse, sitä heikommin kansainvälinen yhteisö kykenee ratkomaan konflikteja. Syyrian mielenosoituksista alkanut kriisi laajeni kansainvälisen yhteisön silmien alla lyhyessä ajassa täysimittaiseksi sodaksi. Afganistanin kriisi on jatkunut vuosikymmeniä. Sen sijaan kansainvälinen yhteisö on toiminut kohtuullisesti esimerkiksi Kosovon ja Namibian konfliktien purkamisessa.

sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi