Kun Petteri Orpo toimi Sipilän hallituksen ensimmäisen vuoden sisäministerinä, monille muodostui hänestä kuva rehtinä ja suoraselkärankaisena poliitikkona. Orpon noustua Alexander Stubbin tilalle kokoomuksen puheenjohtajaksi ja valtiovarainministeriksi tämä kuva on kuitenkin pahasti haalistunut. Kerrataanpa vähän hänen puheitaan.

Kävikö tässä niin, että kokoomus korvasikin Stubbin puheenjohtajana toisella aivan yhtä sujuvalla luikurin laskijalla?

Orpo on puolustanut hallituksen keväällä päättämiä asumistuen leikkauksia väittämällä toistuvasti, että asumistuki nostaa vuokria. Tämän väitteen ovat kuitenkin kumonneet sekä Kelan että Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkijat. Orpo ei tästä piittaa, vaan on jatkanut väitteen esittämistä.

Orpo myös esitti tähän liittyen, että vuokra korvataan asumistuessa sataprosenttisesti. Tämäkään ei pidä paikkaansa: asumistuki korvaa tosiasiassa keskimäärin noin puolet todellisista asumismenoista.

Ylen kuntavaalitentissä Orpo väitti, että vasemmistoliiton sisarpuolue Ruotsissa olisi kannattanut soten ”valinnanvapautta”. Puolueen puheenjohtaja Jonas Sjöstedt tyrmäsi Orpon väitteen: ”Vänsterpartiet vastusti aikanaan terveydenhuoltomarkkinoiden avaamista”.

Ylen puoluepäivän puheessaan maaliskuussa Orpo väitti, että hallitus ei ole leikannut kunnilta ja näin heikentänyt niiden edellytyksiä hoitaa koulutustehtäväänsä. Faktantarkistusta tekevän Faktabaarin ratkaisu on selkeä: Orpon väite ei pidä paikkaansa.

ILMOITUS

Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi kesän alussa professori Heikki Hiilamon raportin ”15 reseptiä tuloerojen kaventamiseksi”. Keinovalikoimassa pohdittiin muiden ohessa verotuksen, erityisesti pääomatulojen verotuksen progression kiristämistä. Orpo kiirehti tyrmäämään ajatuksen: ”Suomessa on yksi maailman kovimmista veroprogressioista. Jos se olisi lääke, se olisi jo tehonnut.”

Jos nyt keskitytään tuohon pääomatulojen verotukseen, niin Orpon väite ei pidä paikkaansa: Suomessa sen progressio on olematon – vero on joko 30 prosenttia tai 34 prosenttia– ja sen taso on EU-maiden keskiarvon alapuolella.

Asiantuntijat ovat pitkään varoitelleet, että sote-uudistuksessa erityisesti Orpon ja kokoomuksen ajama pakkoyhtiöittämiseen perustuva ”valinnanvapaus” törmää perustuslakiin. Tästä huolimatta lakiesitystä haluttiin viedä sellaisenaan eteenpäin.

Kesäkuun lopussa eduskunnan perustuslakivaliokunta sitten totesikin sen yksimielisesti perustuslain vastaiseksi. Myös valiokunnan kuulemat lukuisat asiantuntijat olivat tässä laajasti yhtä mieltä.

Orpo kuitenkin kommentoi: ”Kyllä tässä on tehty niin hyvää työtä kuin on osattu”. Jos tämä suorastaan eeppinen sekoilu soten ympärillä on todellakin parasta, mihin Orpo ja hallitus kykenevät, heidän olisi ehkä syytä vetää itse tarvittavat johtopäätökset.

Reaktiona Turun puukotusiskuun Orpo nosti esiin vanhan ajatuksen: ”Palautuskeskukset on syytä miettiä uudelleen”. Tämä on hämmentävää siksi, että sisäministeriö selvitti palautuskeskusten avaamista perusteellisesti vuonna 2016 – jolloin Orpo itse sisäministerinä johti ministeriötä. Ne todettiin tuolloin ”riskikeskittymiksi”, jotka eivät toteuta tarkoitustaan.

Eikö Orpo siis tiennyt mistä puhui – mikä herättäisi kysymyksiä hänestä sisäministerinä – vai oliko hänen puheensa pelkkää laskelmoivaa populismia?

”Torjuimme verotuksen kiristymisen”, julisti Orpo voitonriemuisena budjettiriihen jälkeen alkusyksystä. Mutta kuka tai mikä tämän ”uhkan” aiheutti? Orpo vaikeni sujuvasti siitä, että verotusta oli todellisuudessa kiristämässä hallituksen itse läpi runnaama kiistanalainen kilpailukykysopimus eli kiky.

On aikamoinen silmänkääntötemppu Orpolta esittää suurena voittona puhtaasti itse aiheutetun uhkan ”torjuminen”.

Kun eduskunta keskusteli kuukausi sitten budjetista, vasemmisto nosti esiin eduskunnan tietopalvelun tekemän laskelman, jonka mukaan hallituksen päätökset lisäävät tuloeroja ja suosivat suurituloisia. Moni kuunteli äimän käkenä, kun Orpo kuittasi tuloerojen kasvun johtuvan lähinnä tupakoinnista ja tupakkaverosta.

Pari viikkoa sitten eduskunta keskusteli verolaeista. Kun vasemmistopuolueet taas arvostelivat hallitusta tuloerojen kasvattamisesta, Orpo täräytti vastaan: ”Te haluatte kiristää paremmin tienaavilta veroja niin paljon, että kaikki saavat saman verran käteen”.

Tämä oli Orpolta karkea ”olkiukko” ja halpaa populismia: aivan varmasti sen enempää Sdp kuin vasemmistoliittokaan ei ole esittänyt mitään lähellekään tällaista.

Kuntamarkkinoiden puheenjohtajapaneelissa syyskuussa vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson epäili – monien asiantuntijoiden arvioihin viitaten – hallituksen sote-uudistuksen säästöjen sijaan vain lisäävän kustannuksia.

Orpo sivuutti Anderssonin esille nostamat riskit ylimielisellä tölväisyllä: ”Toveri Li maalaa kaikki mahdolliset pirut [seinälle]”. Tästä ei jäänyt puuttumaan paljon muuta kuin ”tytöttely”.

Itse asiassa kustannusten noususta on varoitellut monien ulkopuolisten asiantuntijoiden lisäksi myös Orpon oma valtionvarainministeriö sote-lausunnossaan viime keväänä. Orpolle asiantuntijoiden varoitukset ilmeisesti kuitenkin ovat pelkkää taustakohinaa, jonka voi jättää surutta huomioimatta.

Valtiovarainministeri Orpolla ei näytä riittävän osaaminen tai motivaatio tosiasioihin pohjautuvaan asialliseen keskusteluun. Tuloksena on ikävän paljon halpaa retoriikkaa, muunneltua totuutta ja epäasiallisia möläytyksiä.

Kävikö tässä niin, että kokoomus korvasikin Stubbin puheenjohtajana toisella aivan yhtä sujuvalla luikurin laskijalla? Molemmilla on hämmästyttävä pokerinaama väittää totena asioita, jotka on vedetty omasta päästä.