Kinocompany/Sami Parkkinen

 

Jugoslavian hajoamiseen johtaneista sodista 1992–1995 käyty Bosnian sota oli erityisen verinen. Maailmalla serbit saivat pääpahiksen leiman, mutta ihmisoikeuksien polkemista harjoittivat myös muut osapuolet.

Suomalais-tanskalais-bosnialaisin voimin työstetty dokumentti Anteeksiantamaton valottaa bosniakkien eli Bosnian muslimien tekemiä sotarikoksia. Ne liittyvät tapahtumiin Celebicin vankileirillä. Sitä koskeva Haagin sotaoikeuden tuomio on luettavissa englanniksi netissä (Celebici Case).

Katsojalle tarjoutuu poikkeuksellisen vahvaa eettistä pureskeltavaa.

Kolmesta tuomitusta vanginvartijana toiminut Esad Landzo sai toiseksi kovimman tuomion, viisitoista vuotta ehdotonta vankeutta. Vankeuden loppuajan hän suoritti Suomessa, ja tänne hän on vapauduttuaan myös jäänyt.

Dokumentti antaa alussa pieniä näyttöjä siitä, millaisessa ilmapiirissä 1990-luvun alun Jugoslaviassa elettiin. Landzo itse kommentoi kiinnostavasti noita päiviä, ja toteaa tyynesti: kiihkoa ja negatiivista energiaa pursui joka puolelta. Yleinen vihan ilmapiiri tuli aika hyvin ilmi myös tuolloisessa kansainvälisessä tiedonvälityksessä.

Dokumentti ei kuitenkaan lähde ruotimaan itse Bosnian sodan syntyjä syviä tai etnisiä vihamielisyyksiä, vaan keskittyy tiukasti Landzon tekemisten ja henkilön ympärille. Ratkaisu on fiksu ja toimiva.

ILMOITUS

Tekijän ja uhrin menneisyys

Mikä sai 19-vuotiaan nuorukaisen lähtemään raakuuksien tielle? Yksiselitteistä vastausta ei tietenkään löydy eikä siihen ole pohjimmiltaan pyrittykään.

Olennaisin liittyy elokuvan nimen mukaisesti sovitusprosessiin. Sen merkeissä Landzo saa yhteyden muutamiin henkilöihin, jotka – tai joiden läheiset – ovat joutuneet hänen väkivaltaisten tekojensa kohteiksi. Tapausten luonteesta saadaan riittävä selvyys.

Jonkinlaisena välittäjänä tapaamisten tiimoilta toimiva lääkäri sanoo Landzolle uskovansa tämän katumisen vilpittömyyteen. Näkemykseen voi yhtyä: Landzolla on selvästikin syvältä kumpuava tarve saada jollain tavoin sovitettua nuoruutensa teot. Hänen avoimuutensa on kunnioitettavaa.

Uhrien näkökulma on toinen, anteeksianto ymmärrettävästi vaikea, ja onko se edes mahdollista? On tultu alueelle, jossa liikkumavara tuntuu olevan pieni.

Dokumentin suuri ansio on tapa, jolla hahmotetaan se kokemuskenttä, jonka puitteissa tekijä ja hänen uhrinsa kohtaavat menneisyyden. Tekojen aiheuttama kärsimys, tuska ja unohtamisen mahdottomuus tulevat käsinkosketeltaviksi, kun osapuolet lopulta vuosien tauon jälkeen tapaavat.

Noissa lyhyissä, aiheen vakavuuden tavoittavissa kohtaamisissa ja kohtauksissa on automaattisesti luja tunnelataus. Kyyneleet virtaavat, eivätkä ne rajoitu pelkästään näihin tapaamisiin.

Tunnevoimainen kokonaisuus

Elokuvaa kannattelee vankka moraalinen perusta: suurennuslasin alle joutuvat olemassaolon keskeisimmät pilarit, fyysinen ja henkinen koskemattomuus, ylipäänsä ihmisenä olemisen arvokkuus. Katsojalle tarjoutuu poikkeuksellisen vahvaa eettistä pureskeltavaa.

Landzon mietteet ja pohdiskelut, uhrien haastattelut, edellä mainitut kohtaamiset sekä uutispätkät Bosnian sodan ajoilta muodostavat jäntevän, koruttoman ja tunnevoimaisen kokonaisuuden. Dokumentin ytimessä on puolin ja toisin raastava puhdistautumisen tarve ja vaikeus: menneisyyden arvet ja aaveet eivät jätä rauhaan.

Tältä pohjalta Anteeksiantamaton on kuin dokumentin muodon saanut terapeuttinen draama, puhutteleva elokuva jos mikä. Kaikin puolin ansiokas urakka ohjaaja-käsikirjoittaja Lars Feldballe-Petersenilta.

ANTEEKSIANTAMATON (Suomi-Tanska 2017). Käsikirjoitus ja ohjaus: Lars Feldballe-Petersen. Päähenkilö: Esad ”Zenga” Landzo. Ensi-ilta 20.10.