Aki Kaurismäki on antanut vuosikymmenten varrella kärkeviä lausuntoja kotimaansa henkisestä tilasta tyyliin mitä kauempana täältä, sen parempi. Mentaliteetti näkyy erityisen selvästi Arielissa (1988); matkan määränpää selviää elokuvan lopussa.
Ariel on tekijälleen ominaisesti tyylitelty komediallinen rakkaus- ja rikosfilmi, niin sanotun työläistrilogian keskimmäinen teos: ensimmäinen on Varjoja paratiisissa (1986), kolmas Tulitikkutehtaan tyttö (1990).
Päähenkilöt ovat kaupunkilaista proletariaattia. Miespäähenkilö (Turo Pajala) on rautakaivosmies, joka ponnahtaa pääkaupungin valoihin kaukaa pohjoisesta. Naispäähenkilö (Susanna Haavisto) on elintarviketyöläinen ja yksinhuoltaja.
Meininki on lakonisen pelkistettyä. Huumori on mustahkoa, taiten viljelty dialogi tuo mieleen sarjakuvien puhekuplat. Kaurismäki on pesunkestävä romantikko, joka ottaa tiettyjä vapauksia suhteessa arkirealismiin ja -logiikkaan. Muille maille vierahille suuntaamisen voi nähdä paitsi vertauskuvallisena porttina kohti jotain uutta, myös pakokeinona.
Kuinka tahansa, elämän kovat realiteetit ovat silti tapahtumissa vahvasti läsnä. Kuvaan kuuluvat työttömyys, ankea miesten asuntolamaailma, väkivalta ja monen sorttiset huijarit. Tässä suhteessa elokuva kaartaa nykypäivään varsin mallikkaasti.
Sivurooleissa nähdään muuan muassa kaksi vanhaa Kaurismäki-vakkaria, Matti Pellonpää ja Esko Nikkari.
Ariel. Teema Fem tiistaina 17.10. klo 21.55.