Työsuojelutyö on ollut 1800-luvun lopulta asti keskeinen osa ammattiyhdistysliikkeen toimintaa. Reilun sadan vuoden aikana tehdyn pitkäjänteisen työn ansiosta työolot ovat parantuneet merkittävästi, mikä on näkynyt työtapaturmien, pysyvien vammautumisten, ammattitautien ja kuolemaan johtaneiden työtapaturmien määrän selvänä laskuna. Nykyään pitkän teollisuustyöuran tehnyt henkilökin voi jäädä elävänä ja terveempänä eläkkeelle kuin aikaisemmin.

Työsuojelu on aina ollut kamppailua piintyneitä asenteita vastaan. Lainsäädännön ja määräysten muuttuminen ei läheskään aina ole tarkoittanut muutosta itse työmaalla, ja siksi paikallisen tason jokapäiväinen työsuojelutyö on ollut ja tulee olemaan avainasemassa työsuojelun edistämisessä. Se on usein ollut jatkuvaa kamppailua täydellisen välinpitämätöntä työn-antajaa vastaan.

Nykyään tuntuu uskomattomalta ajatella, että haalareista, hanskoista, hitsauskärystä ja oikeudesta elää on pitänyt aikoinaan taistella verissä päin lakkoilemalla. Harva miettii entisten sukupolvien uhrauksia pukiessaan työvaatteet ylle, pitäessään taukoja työpäivän lomassa tai lähtiessään kotiin kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen. Ihminen ei kykene arvostamaan asioita, joita hän pitää itsestäänselvyytenä.

Työsuojelu on aina ollut kamppailua piintyneitä asenteita vastaan.

Työnantajien asenne työsuojelua kohtaan on parantunut merkittävästi viimeisen sadan vuoden aikana, mutta alihankintaketjujen yleistyminen on johtanut uudenlaiseen ongelmaan, jossa pääurakoitsijan työsuojelutyö ja paperit ovat kyllä pintapuolisesti kunnossa, mutta aliurakoitsijoiden työntekijöistä ei vastaa kukaan.

Tapaturmariski näyttää siirtyvän yhä enemmän alihankintayritysten ulkomaalaisille työntekijöille, joiden mahdollisuudet parantaa omaa työturvallisuuttaan ovat heikot. Minuutin seisominen tuotantohallissa paljastaa yleensä karun todellisuuden, jossa henki on halpa ja linjaorganisaation vastuu on olematon. Työnjohtotason välinpitämätön asenne työsuojeluun ja turvallisuuteen heijastuu työntekijöiden toimintaan rohkaisten riskinottoon ja piittaamattomuuteen.