Paljon ennen Lumiukkoa valmistui erittäin hyvä norjalaisjännäri Insomnia (1997). Viisi vuotta myöhemmin tehtiin samantasoinen amerikkalainen versio. Siinä tapahtumamiljöö on siirretty puhuttua kieltä myöten onnistuneesti Norjasta Alaskaan. Molemmat Insomnia-filmit ovat genre-mielessä esimerkillisiä luomutuotteita.
Lumiukko tapahtuu alkuperäisromaanin tavoin Norjassa, mutta kieli on vaihtunut englanniksi. Vaikutelma ei ole yhtä luonteva kuin Stieg Larsson -filmatisoinnin The Girl with the Dragon Tattoo (2011) ruotsista englanniksi siirtymä, muttei toisaalta yhtä vaivaannuttavan keinotekoinen kuin valjuissa englantilaisissa televisiolle tehdyissä Wallander-filmeissä.
Päähenkilö Harry Hole on taas kerran stereotyyppisen romantisoitu jeparihahmo, viinaan menevä ”suuri yksinäinen”. Michael Fassbender tekee hahmosta, jos ei muuta niin ainakin sopivan nuhruisen.
Nordic noir on sovitettu kaupallisesti tarkoitushakuiseksi merkkituotteeksi.
Ominaisuus on sinänsä perusteltu Holen elintavoilla, joihin tuo oman rasitteensa unettomuus – piirre, joka on aivan keskeinen Insomnia-filkoissa.
Holen unettomuus ja juopottelu näkyvät ja tuntuvat kerronnassa – etenkin alkupuolen tapahtumissa – tiettynä ”unenomaisuutena”.
Viimaa ja kelmeyttä
Henkilökuvauksen osalta Lumiukko jää auttamattoman pintaliitoiseksi. Etenkin sarjamurhaajan hahmo: miehen päätyminen noista lähtökohdista näin pitkälle on täysin epäuskottavaa. Tyypin kammottavat tempauksetkin tapahtuvat kuin nappia painamalla.
Talviset olosuhteet, viima ja kelmeys ovat läsnä alusta loppuun.
Oslon ja jossain määrin myös Bergenin kaupunkikuvat, jylhä luonto vuonoineen ja jyrkkine rinteineen takaavat visuaalisesti hohdokkaat puitteet syntyvälle jännitysnäytelmälle. Taidokkaasti lavastetuissa ja rajatuissa puitteissa Oslo-kuvastossa kohtaavat vanha ja uusi arkkitehtuuri. Kaupunkikuvaus on nautittavan ilmeikästä.
Iso raha puhuu
Tuotantotiimin nimekkäin on Martin Scorsese. Tarinan psykopalloiluissa ja perhepiinassa on kaikuja hänen ohjaustyöstään Cape Fear (1991), tosin selkeämpi Scorsese-yhteys näkyy kerronnan draivissa.
Lumiukko on poliisi- ja rikosfilmi kauhumaustein. Tomas Alfredsonin sävykkäässä ohjauksessa on syntynyt monia hyviä hetkiä, terävät leikkaukset ja lyhyehköt kohtaukset luovat tarinankulkuun asianmukaista näyttävyyttä ja menevyyttä.
Kaikki on tehty tarkan skenaarion puitteissa siten, että leffan varsinainen tähti on pientä eksotiikkaa tihkuva nordic noir. Se on sovitettu yleismaailmallisten mittojen mukaan kaupallisesti tarkoitushakuiseksi merkkituotteeksi. Toisin sanoen: Lumiukko on menestysromaanin pohjalta isolla rahalla tehty kansainvälinen yhteistuotanto, luistavan keskinkertainen murhamysteeri.
LUMIUKKO (The Snowman, Englanti-Ruotsi-USA, 2017). Ohjaus: Tomas Alfredson. Käsikirjoitus: Hossein Amini, Peter Straughan. Perustuu Jo Nesbøn kirjaan. Pääosissa: Michael Fassbender, Rebecca Ferguson, Chloe Sevigny. Ensi-ilta 13.10.