Vuosaari
Vuosaaressa asuu noin 39 000 helsinkiläistä.
Viime vuosisadan alussa Vuosaari oli huvila-alue, ja se pysyi maatalousvaltaisena toiseen maailmansotaan asti. Lähiö syntyi 1960-luvulla, kun sinne rakennettiin Keski-Vuosaaren kerros- ja rivitalovaltainen asuinalue. Asukasmäärän varsinainen kasvu ajoittuu 1990-luvulle, mutta se ei ole loppunut vieläkään.
1998 Vuosaari avautui uudella lailla, kun metro rakennettiin sinne asti.
Heille kysymys siitä, mitä kansallisuutta joku on, on absurdi.
Nykyinen Vuosaari muodostuu Meri-Rastilasta, Rastilasta, Keski-Vuosaaresta, Uutelasta, Mustavuoresta, Niinisaaresta, Nordsjön kartanosta, Aurinkolahdesta ja Kallahdesta. Pinta-alaltaan (17,07 km²) se on Helsingin suurin kaupunginosa.
Väestö on nuorempaa ja monikulttuurisempaa kuin Helsingissä keskimäärin.
Muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisiä alueella on 21 prosenttia. Heistä venäjää puhuvat ovat suurin ryhmä, noin 5 prosenttia. Vuosaaren osista Meri-Rastilassa muunkielisiä on 33 prosenttia ja Kallahdessa 31 prosenttia.
Työpaikkoja alueella on asukaslukuun nähden vähän ja vain kymmenen prosenttia vuosaarelaisista käy töissä kotikaupunginosassaan. Työpaikkojen määrää on kuitenkin nostanut 2008 Vuosaaressa käyttöön otettu satama. Sen yhteydessä toimivat Satamakeskus ja Meriportin yritysalue.
Vuosaari valittiin vuoden kaupunginosaksi elokuussa. Sitä on juhlittu syksyn mittaan.
– Luulen, että valinta on vaikuttanut yllättävänkin paljon mielikuviin Vuosaaresta ja kohottanut asukkaiden itsetuntoa, toteaa Vuosaari-seuran puheenjohtaja Hanna-Kaisa Siimes, vasemmistoliiton entinen pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu.
– Ihmiset katsovat uusin silmin ihanaa kaupunginosaansa, josta median muodostamaan kuvaan he ovat olleet pettyneitä.
Hänen mukaansa tämä kuva on kuva lässähtäneestä Vuosaaresta, joka kamppailee epätoivoisesti maahanmuutosta johtuvan monikulttuurisuuden ikeessä.
Rauhaisa Mogadishu Avenue
Kaikki ovat kuulleet värikkäästä ja syrjäytyneestä Mogadishu Avenuesta. Todellisuudessa se eli Meri-Rastilan tie uinuu syksyisessä iltapäivässä. Siistien kaupungin vuokratalojen reunustamalla kadulla näkyy nainen työntämässä lastenvaunuja ja pari koululaista kotimatkalla.
Siimes toteaa, että monikulttuurisuuden stigma kaipaa oikaisua.
– Itse asiassa olemme onnistuneet Vuosaaressa hyvin monikulttuurisuudessa, hän sanoo.
Hän puhuu monikulttuurisuuden tuomista vahvuuksista: kansainvälisyydestä, toisten ymmärtämisestä ja iloisesta rinnakkainelosta.
– Täällä varsinkin lapset ja nuoret ovat niin tottuneet siihen, että ihmiset ovat erilaisia, etteivät edes huomaa sitä, hän sanoo.
– Heille ei ole eri kansallisuuksia. Heille kysymys siitä, mitä kansallisuutta joku on, on absurdi.
Puistoihin rakennetaan
Siimes muistuttaa siitä, että onnistumista tukee osaltaan viihtyisä ja inhimillinen asuinympäristö. Vuosaaressa pelätäänkin nyt ympäristön tuhoamista , ei tosin asukkaiden toimesta vaan vaillinaisen kaupunkisuunnittelun vuoksi.
Vuosaari on keskikokoisen kaupungin kokoinen ja kasvaa entisestään. Muutamassa vuodessa 39 000 asukkaan kaupunginosaan kaavaillaan tuhansia asukkaita lisää. Jos laskee suunnitelmat ja luonnokset, joita ei ole vielä hyväksytty, runsaassa kymmenessä vuodessa tulossa voisi olla yli 10 000 uutta asukasta.
Paikalliset eivät pane pahakseen rakentamista.
– Mutta olemme huolissamme siitä, minne rakennetaan, ja miltä Vuosaari jatkossa näyttää, Siimes sanoo.
Meneillään ja suunnitteilla on paljon täydennysrakentamista myös puistoihin ja rantojen läheisyyteen. Muun muassa Rastilan leirintäalue on uhattuna yleiskaavassa. Tätä Siimes pitää outona suunnitelmana siksi, että samaan aikaan, kun alueelle halutaan lisää yrityksiä ja työpaikkoja, lopetetaan yksi Suomen tuottavimmista leirintäalueista.
Helsingissä ei ole muita leirintäalueita.
– Vanha yritystoiminta kannattaisi säilyttää. Leirintäalueen etuja ovat hyvä sijainti, metroyhteys kaupungin keskustaan, oma uimaranta ja viehättävä ympäristö, Siimes luettelee.
– Se myös tuottaa kivasti rahaa kaupungille.
Myös kulttuurimaisema kärsii, kun leirintäalueen kupeessa oleva Rastilan kartano jää kerrostalojen ympäröimäksi.
– Olisi ihana, jos ymmärrettäisiin jättää myös maisemaa, Siimes haaveilee.
Häntä pelottaa se, että Vuosaari halutaan rakentaa tukkoon.
– Ei voi vain tunkea taloja johonkin. Pitäisi miettiä, millainen niistä syntyvä ympäristö on asukkaille.
Luonnon vuoksi
Seuran varapuheenjohtaja Anna-Maija Virta muistuttaa siitä, että Vuosaareen on muutettu paljon juuri luonnon vuoksi.
– Tänne on muutettu paljon myös suoraan maaseudulta, hän sanoo.
– Nyt ollaan menettämässä luontoalueita ja ainutlaatuista kulttuurimaisemaa kartanoineen ja huviloineen. Vanhoja taloja täällä ei enää nytkään ole paljon jäljellä, mutta niitä tarvittaisiin, jotta säilyisi ajallinen kerrostuneisuus, joka osaltaan luo viihtyvyyttä.
Vallilassa syntynyt Virta itse on asunut Vuosaaressa jo kohta 30 vuotta.
– Toki oli korkea kynnys lähteä synnyinseudulta Helsingin rajalle. Tämä oli jossain kaukana, hän sanoo
Silloin ei ollut vielä metroakaan.
– Mutta heti, kun astuin täällä bussista, oli päivänselvää, että tänne jään. Punakivenpuisto oli niin kaunis, kun kuljin sen läpi vanhan Vuosaaren puolelle asuntoesittelyyn.
Siimes on asunut Vuosaaressa kohta 20 vuotta. Hänestä tuli vuosaarelainen sattumalta.
– Olin asunnontarvitsija ensimmäisen lapseni kanssa ja kaupunki osoitti meille vuokra-asunnon Vuosaaresta. Täysin tuntematon paikka tämä ei kuitenkaan ollut, sillä isoisäni asui täällä, ja nuorena minäkin asuin hetken hänen asunnossaan, mutta silloin lähdin nopeasti pois, kun kaverit olivat muualla.
Paluumuuton aikaan Vuosaari oli yhä kaukana.
– Täällä muistellaan, kuinka bussit olivat niin täynnä, että niihin ei mahtunut. Minäkin olen kävellyt lastenrattaiden kanssa Itäkeskuksesta Vuosaareen, Siimes kertoo.
Sitten tuli metro, vuosi Siimeksen jälkeen. Yhtäkkiä oltiin lähellä Helsingin keskustaa.
Terveyspalveluista murhetta
Nykyisin Vuosaaresta ei tarvitse lähteä pois palvelujen perään, jos ei halua. Columbus-kauppakeskuksesta saa lähes kaiken ja ne palvelut, jotka Vuosaaresta puuttuvat, löytyvät Itäkeskuksesta.
– Aika pitkälle täällä pärjää. Kulttuuririentoja haen Helsingin keskustasta, Virta sanoo.
On oma jalkapalloseura, harrastajateattereita, Vuotalo, jossa esitetään elokuvia ja käydään vaikkapa konserteissa.
Yksi palvelu kuitenkin tökkii: terveyspalvelut. Ne ovat olleet kipupiste jo vuosia.
– Ne eivät riitä nykyisellekään asukasmäärälle, entinen Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Siimes sanoo.
– Toinen terveyskeskus lopetettiin. Ei ehkä olisi pitänyt, kun tänne suunnitellaan niin paljon uusia asukkaita.
Kaunista vai rumaa?
Nyt luvassa on korkeita taloja, jopa 30-kerroksisia. Ne tuovat Vuosaareen uudenlaisen panoraman, vaikka jo nyt siellä on Suomen korkein asuintalo. Tyypillistä alueelle ovat olleet pientalot ja kolmikerroksiset kerrostalot. Vuosaarelaiset ovat tottuneet siihen, että ympärillä on paljon vihreää.
– Erityisesti puistoihin suunniteltua täydennysrakentamista asukkaat surevat. Sitä on tulossa paljon, Virta toteaa.
Yksi huoli on se, että kun rakennetaan nopeasti ja paljon, ympäristöstä tulee ruma. Suunnittelukilpailut on pilkottu pieniin osiin.
– Toivomme kaunista uutta arkkitehtuuria. Kun hankkeita palastellaan, on pelko, että lopputulos on rosoinen negatiivisessa mielessä, Siimes arvioi.
– Toivomme myös tasapainoa siihen, millaisia hallintamuotoja suositaan.
Eli, että on niin omistus-, vuokra-, asumisoikeus tai osaomistustaloja tasaisesti Vuosaaren eri alueilla.
Hän toivoo lisää toimeliaisuutta myös vaikkapa sillä, että alueelle saataisiin joku oppilaitos. Nyt peruskoulun lisäksi siellä on ainoastaan yksi lukio.
– Oppilaitos lisäisi alueen vetovoimaa, hän sanoo.
Vuosaaresta käydään pääasiassa muualla töissä.
– Olisi hyvä alueen elinvoiman kannalta, että yritystoimintaa saataisiin lisää, Siimes arvioi.
Vuosaari
Vuosaaressa asuu noin 39 000 helsinkiläistä.
Viime vuosisadan alussa Vuosaari oli huvila-alue, ja se pysyi maatalousvaltaisena toiseen maailmansotaan asti. Lähiö syntyi 1960-luvulla, kun sinne rakennettiin Keski-Vuosaaren kerros- ja rivitalovaltainen asuinalue. Asukasmäärän varsinainen kasvu ajoittuu 1990-luvulle, mutta se ei ole loppunut vieläkään.
1998 Vuosaari avautui uudella lailla, kun metro rakennettiin sinne asti.
Heille kysymys siitä, mitä kansallisuutta joku on, on absurdi.
Nykyinen Vuosaari muodostuu Meri-Rastilasta, Rastilasta, Keski-Vuosaaresta, Uutelasta, Mustavuoresta, Niinisaaresta, Nordsjön kartanosta, Aurinkolahdesta ja Kallahdesta. Pinta-alaltaan (17,07 km²) se on Helsingin suurin kaupunginosa.
Väestö on nuorempaa ja monikulttuurisempaa kuin Helsingissä keskimäärin.
Muun kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisiä alueella on 21 prosenttia. Heistä venäjää puhuvat ovat suurin ryhmä, noin 5 prosenttia. Vuosaaren osista Meri-Rastilassa muunkielisiä on 33 prosenttia ja Kallahdessa 31 prosenttia.
Työpaikkoja alueella on asukaslukuun nähden vähän ja vain kymmenen prosenttia vuosaarelaisista käy töissä kotikaupunginosassaan. Työpaikkojen määrää on kuitenkin nostanut 2008 Vuosaaressa käyttöön otettu satama. Sen yhteydessä toimivat Satamakeskus ja Meriportin yritysalue.