Luonnon monimuotoisuutta katoaa maapallolta sellaista tahtia, että puhutaan jo kuudennesta sukupuuton aallosta. Usein ajatellaan uhan koskevan lähinnä villin luonnon lajeja jääkarhuista ja tiikereistä tropiikin sammakoihin.
Tutkimuslaitos Bioversity International huomauttaa syyskuussa julkaisemassaan raportissa, että yhtä lailla vaarassa ovat monet ihmisravinnolle keskeiset kasvi- ja eläinlajit.
Ihminen käyttää ravinnokseen laskentatavasta riippuen tuhansia tai kymmeniätuhansia kasveja. Lisäksi toinen mokoma on käytössä lääkekasveina.
Katoamisuhan alaisena on 940 viljelykasvia.
Suomessakin tulee markettien hyllyille jatkuvasti uusia vihanneksia ja hedelmiä. Mutta samaan aikaan kulutuksen painopiste on harvoissa lajeissa. Globalisaatio yksipuolistaa kulutustottumuksia, ja ruokavalio muuttuu kehitysmaissakin yhä länsimaisemmaksi.
Bioversityn mukaan kolme lajia – riisi, vehnä ja maissi – muodostavat puolet kaikesta maailmassa kasveista saatavista kaloreista. Näiden lajien viljelyyn käytetään 80 prosenttia viljakasvien pinta-alasta.
Kaikesta ihmisravinnosta 12 kasvilajia ja 5 eläinlajia tuottavat kolme neljäsosaa.
Viljelyn keskittyminen harvoihin lajeihin aiheuttaa vaaran ruokaturvallisuudelle. Se altistaa äkillisille kriiseille ja köyhdyttää maaperää.
Historiasta tunnettu esimerkki on Irlannin nälänhätä 1845–1852. Perunasta oli tullut tärkein ravintokasvi, ja valtaosaltaan viljeltiin vain yhtä lajiketta. Kun kasvitauti tuhosi sadot, miljoona irlantilaista kuoli ja toinen miljoona muutti maasta.
Raportissa muistutetaan nykyisen ravintotilanteen epäterveellisyydestä: 2 miljardia ihmistä kärsii aliravitsemuksesta, kun taas toiset 2 miljardia ovat ylipainoisia.
Avainasemassa perinteiset lajikkeet
Bioversity peräänkuuluttaa agrobiodiversiteettiä (luonnon monimuotoisuutta maataloudessa). Ravinnon monipuolistaminen paitsi vähentäisi ruokakriisien uhkaa, niin myös kohentaisi ihmisten terveyttä ja luonnon kestokykyä.
Ilmastonmuutoksen pelätään vähentävän ruuantuotantoa kahdella prosentilla vuosikymmenessä. Kysyntä puolestaan kasvaa väestönkasvun vuoksi 14 prosenttia vuosikymmenessä vuoteen 2050 asti.
Vaarassa voivat olla välttämättömien lisäksi monille rakkaat tuotteet kuten kaakao ja kahvi.
Agrobiodiversiteetti tarkoittaa toisaalta nyt vain paikallisessa käytössä olevien lajien ottamista laajempaan tuotantoon, toisaalta lajikkeiden määrän lisäämistä kunkin kasvin viljelyssä. Avainasemassa on perinteisten lajikkeiden löytäminen, säilyttäminen ja tieteellinen tutkiminen.
Tällä hetkellä 940 viljelykasvia on katoamisuhan alaisena. Siemenpankeissakin vain 2 prosenttia näytteistä koostuu Bioversityn mukaan perinteisistä lajikkeista.
Perinteisistä lajikkeista on löydettävissä ominaisuuksia esimerkiksi lämpöaaltojen, kylmyyden, kuivuuden ja tulvien kestämiseen. Maailma on myös täynnä superfoodia, jota ei laajalti tunneta.
Monipuolisuus lisäisi ruokaturvaa
Bioversityn raportti Maintaining Agrobiodiversity in Sustainable Food Systems kuvaa esimerkein neljää keskeistä kysymystä.
Yksi on alikäytettyjen lajien ravitsemukselliset edut. Bangladeshissa on saatu hyviä tuloksia valmistamalla paikallisista – runsaasti kalsiumia, rautaa, sinkkiä sekä A- ja B12-vitamiineja sisältävistä – pikkukaloista jauhoa ja chutneyta. Samalla keventyy paine paljon kalastettuja suurempia lajeja kohtaan.
Toinen on agrobiodiversiteetin suotuisa vaikutus viljelyn kestävyyteen kuten eroosion ja maaperän köyhtymisen vähentämiseen. Esimerkiksi vuoroviljelyllä voidaan myös vähentää kemikaalien käyttöä.
Laajemmalla siemenvalikoimalla vähennetään haavoittuvuutta esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamaa uhkaa vastaan. Etiopiasta on löydetty kaksi paikallista durumvehnän lajiketta, jotka kestävät kuivuutta 60 prosenttia paremmin kuin parhaat kaupalliset lajikkeet.
Neljäntenä ovat agrobiodiversiteetin yhteiskunnalliset vaikutukset kuten köyhyyden vähentäminen. Kvinoan tultua maailmalla suosituksi on viljely Perussa keskittynyt 15–20 vientilajikkeeseen. Lajikkeita on kuitenkin tuhansia, ja niillä on erilaisia ravitsemuksellisia ja kestävyyteen liittyviä etuja. Ne antaisivat pienviljelijöille uusia mahdollisuuksia.
Bioversity aikoo ensi vuoden loppuun mennessä julkaista ensimmäisen agrobiodiversiteetin indeksin, jonka avulla voidaan arvioida lupaavimpia kehitysmahdollisuuksia.