Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kertoi eilen MTV:n Huomenta Suomen haastattelussa, että nollakorotukset ovat kohtuuttomia. Metsäteollisuuden toimitusjohtaja Timo Jaatinen peräsi välittömästi Sipilältä näkemystä metsäteollisuuden muita aloja jäykempien työehtosopimusten kohtuullisuudesta.
Sipilän esiintyminen viime lauantain Ylen ykkösaamussa oli varovaista: hän toivoi malttia ja työmarkkinasyksyn kuluvan ilman lakkoja. Sipilä painotti kuitenkin metsäteollisuuden sopimuksen tärkeyttä.
Pääministerillä on sote- ja muita murheita. Hän yrittäneekin viestitellä elinkeinoelämälle hallituksen työrauhan puolesta.
Metsäteollisuuden nollatarjous tarkoittaa, että pienipalkkaiset työntekijät saisivat tyytyä nollakorotuksiin.
Tuliko nollatarjous pääministerille puskista?
Metsäteollisuuden esitys nollakorotuksista tuli todennäköisesti puskista myös pääministerille. Palkankorotusten ympärillä käydyssä keskustelussa ei nollaratkaisu ole ollut todellinen vaihtoehto, vaan on puhuttu palkankorotusten tasosta.
Palkansaajat ovat taipuneet vuosia maltillisiin sopimuksiin ja viimeksi kikyn seurauksiin työajan pidennyksistä ja tulonsiirroista työnantajilta palkansaajille.
Hallitus on ollut näissä kätilönä, vaikka työmarkkinaosapuolet ovat tehneet sopimukset. Metsäteollisuuden ahneus näyttää nyt olleen liikaa jopa tuottavuudesta ja kilpailukyvystä hokevalle pääministerille. Sipilän huolta palkansaajista lisäävät myös puolueen liukumäessä olevat kannatusluvut.
Talous kasvaa vauhdilla, ja Suomi on ottanut kiinni vertailumaiksi asetettujen Ruotsin ja Saksan tasoa.
Metsäteollisuus tarjoaa nollaa kaikille?
Työmarkkinoilla on tunnustettu vientialan ja siten metsäteollisuuden sekä muiden teollisuusliittojen asema työehtosopimusneuvottelujen päänavaajana, vaikka Suomen malli kaatuikin. Yksi sen kantavista ideoista oli juuri se, että vientiliittojen sopimukset määrittävät palkankorotusten tason.
Käytäntö on, että muilla aloilla ei juuri mennä vientiliittojen palkankorotusten ylitse. Palkankorotuksia voidaan toki mitata sekä rahassa että sopimustekstien rahanarvoisilla asioilla. Työnantaja saattaa olla valmis maksamaan esimerkiksi siitä, että se saa käyttää ulkopuolista työvoimaa ja päinvastoin työntekijät siitä, jos he saavuttavat tavoittelemiaan asioita.
Metsäteollisuuden nollatarjous tarkoittaa työmarkkinoilla vallinneiden pelisääntöjen mukaan, että pienipalkkaiset palvelualojen ja kuntien, valtion ja seurakuntien työntekijät saisivat tyytyä nollakorotuksiin.
Tämä tarkoittaa sitä, että ensi vuonna pienipalkkaiset ja muut palkansaajat saavat nykyistä vähemmän täytettä ruokakoriinsa. Tänään SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta totesi Ylen aamu-tv:ssä, että keskusjärjestön arvion mukaan palkankorotusten pitäisi olla vähintään vajaa kaksi prosenttia, jotta turvattaisiin ostovoima.
Työmarkkinoilla kyttäämisvaihe
Työmarkkinaneuvottelijat ovat uudessa tilanteessa, koska neuvottelut käydään liittokohtaisesti. Keskusjärjestöt eivät ole mukana neuvotteluissa. SAK tyytyi maanantaina toteamaan, että ”nollakorotuksilla ei sopimuksia SAK:laisille aloille synny”.
Eloranta myönsi, että hallituksessa käytiin kipakkaa keskustelua ja hän piti riman alituksena nollatarjousta. Vaikka lakoista ei puhutakaan, riittää puhetta jo liittojen valmiuden nostamisesta.
SAK:n hallitus päätti tiivistää liittojen yhteistyötä ja lisätä tietojen vaihtoa, jotta kaikille saadaan ostovoimaa parantavat työehtosopimukset. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) pyörittää omaa peliään työmarkkinaneuvottelujen taustalla omien jäsenliittojensa kanssa, vaikka keskusjärjestöt eivät istu neuvottelupöydissä.
Hyvin todennäköistä on, että ostovoiman takaavan kahden prosentin palkankorotuksetkin koetaan monissa liitoissa naurettavan pieniksi, kun samaan aikaan hallitus hehkuttaa talouskasvusta ja leikkaa sosiaaliturvalla olevilta ihmisiltä.