Pauliina Suden Takaikkuna kaksi vuotta sitten oli napakymppi, joka toi hänelle Vuoden johtolangan. Leia Laineen uusia seikkailuja on siis odotettu hartaasti, koska Susi onnistui tasapainoilemaan tiivistunnelmaisen jännityksen ja koomisten kohtausten välillä nautittavasti. Kybermaailman yllättämäksi joutuneessa Leia Laineessa oli aimo annos tiedostavan naisen lempeää itseironiaa.

Nyt ilmestynyt Seireeni epäonnistuu sitten kaikessa, missä Takaikkuna onnistui. Lukijalle lupaillaan uutta trilleriä, mutta sellainen ei missään vaiheessa käynnisty.

Leia Laine on nyt Välimeren luksusristeilyllä Ripsa-siskonsa kanssa. Itseironiaa ei ole, vaan Leia on pelkkä nipottaja. Ripsa ei saisi nauttia synttäriristeilystä, koska se on rakenteellisesti väärin.

Susi yrittää sanoa jotain Välimerellä tiivistyvästä globaalista epätasa-arvosta. Ensimmäisen maailman ihmisten luksusloman 5 000 matkustajaa vetävällä laivalla mahdollistavat kolmannesta maailmasta orjasopimuksilla palkatut palvelijat. Jonkin vielä kaukaisemman maailman ihmiset yrittävät samaan aikaan samalla merellä pysyä hengissä ihmissalakuljettajien kynsissä.

Kaikki tämä jää pintaraapaisuksi, sillä kirjan perimmäinen idea jää hämäräksi. Ei kunnolla trilleri, ei kunnolla ihmissuhderomaani, mutta ei kunnolla myöskään yhteiskunnallinen puheenvuoro.

Pauliina Susi: Seireeni. Tammi 2017. 520 sivua.