Viime sunnuntaina Suomessa vietettiin kansalaisvaikuttamisen päivää. Samaan aikaan Kataloniassa poliisit vastasivat kansalaisvaikuttamiseen pampuin. Sadat ihmiset loukkaantuivat, koska halusivat ilmaista mielipiteensä äänestämällä maansa tulevaisuudesta. EU:n ja Suomen päättäjien vastaukset Katalonian-tilanteeseen ovat olleet vaisuja.

Katalonian paikallishallinto kieltämättä rikkoi lakia. Viime aikoina täällä Suomessa on keskusteltu kansalaisvaikuttamisen rajoista. Oikeisto on kilvan kauhistellut sitä, että poliitikot hyväksyvät kansalaistottelemattomuuden ja sitä, että poliittinen nuorisojärjestö voi osallistua rauhanomaisiin mielenilmauksiin. Tarkoitus on selvästi leimata kansalaisvaikuttaminen epäilyttäväksi, ainakin sellainen kansalaisvaikuttaminen, joka ei tapahdu kabineteissa ja vallanpitäjien ehdoilla eikä aja sopivia asioita.

Samaan aikaan Venäjällä kymmenettuhannet nuoret osallistuvat kiellettyihin mielenilmauksiin, joissa he vaativat tulevaisuudelta enemmän kuin päättäjät ovat valmiita tarjoamaan. Satoja on pidätetty. ”Rikkovat lakia, menisivät vaaliuurnille vaikuttamaan,” sanoisi oikeusministeri Antti Häkkänen. Sama Häkkänen, joka olettaa perustuslain joustavan vallanpitäjien tahdosta.

Tarkoitus on selvästi leimata kansalaisvaikuttaminen epäilyttäväksi.

Kun päättäjämme ovat hiljaisia Kataloniasta ja kauhistelevat samaan aikaan kansalaistottelemattomuus-sanan käyttämistä, he ajavat tiedustelulain läpiviemistä poikkeuksellisesti nopeutetussa järjestyksessä. Lakia, joka rajoittaa perusoikeuksia.

Oikeistopoliitikkojen ratkaisu ongelmiin tuntuu aina olevan kovemmat keinot ja kovemmat rangaistukset, valvonnan tiukentaminen. Varsinaiset syyt ongelmien taustalla tulevat vasta sitten. Näin Espanjassakin.

ILMOITUS

EU natisee yhä enemmän liitoksissaan. Katalonia oli jälleen uusi epäonnistuminen demokratialle EU:ssa. Kreikan kriisin hoitaminen epäonnistui, ja sen seurauksista maksetaan yhä EU:n laajuisesti. Jean-Claude Juncker ilmoitti, ettei Unkarille ja Puolalle, jotka ovat lipumassa yhä kauemmas demokratiasta, aseteta talouspakotteita.

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin vastauksessa kiteytyi EU:n ongelma: johtajuus, jossa ajatellaan poliittisen eliitin tietävän muita ihmisiä paremmin, mikä on näille hyväksi. Macronin ratkaisu olisi vallan keskittäminen yhä pienemmälle joukolle EU:ssa.

Kansalaisvaikuttamista tarvitaan. Sen yksi muoto on rauhanomainen ja väkivallaton kansalaistottelemattomuus, jossa ollaan valmiit ottamaan vastuu omasta toiminnasta, ja johon turvaudutaan vain äärimmäisessä tapauksessa. Kyse on siitä, että kuten Kataloniassa, kaikkialla muuallakin ihmiset haluavat vaikuttaa omaan elämäänsä ja tulevaisuuteensa. Eikä sitä tehdä vain äänestämällä kerran neljässä vuodessa.