Kiinnostavin 2010-luvun tulokas pohjoismaisessa dekkarissa on ruotsalainen, osan vuodesta Norjan Koutokeinossa asuva Lars Pettersson. Paikallistuntemuksen todella huomaa hänen kolmessa dekkarissaan, joista Kaamosmurhat on uusin.

Saamelaisalueella yli valtioiden rajojen liikkuvissa tarinoissa miljöö, poronhoito ja ihmiset ovat etualalla. Rikoksia totta kai selvitellään, mutta dekkarijuoni on alisteinen suuremmalle vähitellen etenevälle kertomukselle, jossa etelässä apulaissyyttäjänä toiminut Anna Magnusson on palannut esiäitiensä maille ja siidan johtoon.

Kaamosmurhat on vielä täyteläisempi kuin sitä edeltäneet täysin omintakeiset Koutokeino, kylmä kosto ja Verijäljet lumessa. Nyt tuntumaa pohjoiseen ottaa Kiirunan poliisiasemalla viransijaisena toimiva Melker Grundström, joka saa eteensä poromiesten majasta löytyneen paloitellun ruumiin tapauksen.

Alueella vieraan Grundströmin kautta Pettersson kuvaa saamelaisten ja muiden asukkaiden ristiriitoja ja yhä pahempaan ahdinkoon joutuvien alkuperäisasukkaiden elämäntapaa kunnioitusta herättävällä tarkkuudella. Silti mestarillisen pohjoismaisen rikosromaanin parhaita perinteitä noudattaen.

Huomauttamista löytyy vain suomalaisen kustantajan tavasta nimetä romaanit aivan kuin kyseessä olisivat verihurmeiset kioskipokkarit.

Lars Pettersson: Kaamosmurhat. Suomentanut Jänis Louhivuori. Minerva 2017. 342 sivua.