Pyörätuolitanssi
Harjoitellaan seura- ja kilpatansseja, vakio- ja latinalaistansseja sekä freestyleä.
Combiparin muodostavat pyörätuolinkäyttäjä ja vammaton pystytanssija. Duo-parissa kaksi pyörätuolinkäyttäjää tanssii yhdessä. Singletanssissa pyörätuolinkäyttäjä tanssii yksin. Kaikkia tansseja voidaan esittää myös ryhmässä.
Pyörätuolitanssikilpailuissa Suomessa on kolme taitoluokkaa: Tulokkaat, Pre-champion ja Champion.
Ennen kilpailemista pyörätuolitanssijat luokitellaan kahteen vammaluokkaan: Luokassa 2 tanssivat henkilöt, joiden ylävartalon toimintakyky on normaali tai lähes normaali. Luokassa 1 kilpailevat ne, joilla on alempi toimintakyky.
Katajanokan liikuntahallin pukuhuoneessa käy kuhina. Pyörätuolitanssijat valmistautuvat esittelemään seuransa toimintaa, tutustujille on luvassa lajin kokeilua ja muutama tanssinäytös. Osa paikallaolijoista on pukeutunut kimalteleviin vaatteisiin ja hiukset on laitettu viimeisen päälle, punatut huulet ja ruusu hiuksissa viimeistelevät eleganssin. Uudenmaan pyörätuolitanssijoiden puheenjohtaja Birgitta Starast kertoo, että rekvisiitta auttaa tanssijaa asettautumaan ja valmistautumaan rooliin, jota esiintyminen vaatii.
Kaikkia pukuhuoneessa olevia ihmisiä yhdistävää into lajia kohtaan. Yleisin syy lajin aloittamiseen on rakkaus musiikkiin ja halu liikkua.
Norjasta Hollantiin
Pyörätuolitanssilla on pitkä historia: Norjassa oli toisen maailmansodan jälkeen vammautuneita miehiä, jotka tapasivat toisiaan kerran viikossa.
– He ajattelivat, että olisi kiva myös tanssia. Siitä laji lähti liikkeelle, alunperin se on siis ollut seuratanssia, Starast kertoo.
Norjasta laji jatkoi matkaansa Hollantiin ja Saksaan.
– Saksassa siitä on tullut terapiatanssia, jolla pää-asiassa kuntoutetaan vammaisia ihmisiä. Hollannissa ja Belgiassa se puolestaan oli enemmän sosiaalista tanssia ja improvisaatiota.
Kilpatanssi, jota Katajanokallakin harrastetaan on myös lähtöisin Hollannista.
– Laji syntyi 1980-luvun alkupuolella, kun vammautunutta ja pyörätuoliin joutunutta tanssinopettaja Corrie van Hugten pyydettiin vetämään pyörätuolitanssiryhmää. Olen kuullut, että Hollannissa olisi nykyisin noin
10 000 pyörätuolitanssin harrastajaa.
Suomessa aktiivisia tanssijoita on parisataa.
Tanssia Suomessa
Suomessa pyörätuolitanssi on tullut tutuksi vasta 2000-luvulla, mutta se yritti rantautua maahan jo 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.
– Silloin järjestettiin tanssikilpailuja yhdessä kilpatanssijoiden kanssa. Laji kuitenkin hiipui, koska samat ihmiset kilpailivat, järjestivät ja valmensivat. Toimintaa ei organisoitu lainkaan, joten ihmiset väsyivät.
Uudelleen laji heräsi eloon noin viisitoista vuotta sitten, kun nykyinen Suomen pyörätuolitanssiliiton puheenjohtaja Pirjo Malmberg-Tarvonen ja hänen miehensä Stig Tarvonen etsivät yhteistä harrastusta.
– Stigin halvaantumisen jälkeen he halusivat harrastaa jotain liikuntaa yhdessä. Pirjo ja Stig ovat olleet se alkuvoima, josta on lähtenyt ensin Suomen pyörätuolitanssiyhdistys ja sitten lajiliitto.
Mikään kevyt laji pyörätuolitanssi ei ole. Helpolta näyttävät liikkeet vaativat koko yläkropan hallintaa. Liike ei lähde käsistä, vaan syvistä vatsalihaksista.
– Tämä on tosi tehokasta treeniä. Omat selkävaivat ovat vähentyneet harrastuksen myötä, sanoo Tiina Uimonen.
– Aineenvaihdunta ja verenkierto paranevat ja tulee vahvemmat syvät lihakset. Silloin on ollut hyvä tanssitunti, kun tuntee että on käyttänyt lihaksia niin kuin pitääkin, Starast huomauttaa.
Kiinteärunkoinen tanssipyörätuoli on yllättävän kevyt. Se suorastaan haastaa kokeilemaan erilaisia liikkeitä ja tuoli kiepahteleekin suunnilleen siten, kun itse tahtoo. Onneksi tanssituolissa on kaatumisen estävä sporttihäntä. Tuolissa on selvästi jotain, joka pistää liikkumaan.
Kilpailuissa käytettävät tanssituolit ovat ovat usein alumiinia tai hiilikuitua. Vaikka pyörätuolitanssi selvästi on välineurheilua voi myös tavallisella pyörätuolilla tanssia. Jopa sähköpyörätuoli soveltuu lajiin, kunhan se ei ole nelivetoinen.
Kaikkien laji
Pyörätuolitanssia voi harrastaa, vaikka ei muuten pyörätuolia käytäkään.
– Laji sopii kaikenikäisille, vammaisille ja vammattomille, Starast kertoo.
Vaatimukset lajin harrastamiselle eivät ole korkeat, pitää olla kärsivällinen, haluta oppia liikkumaan ja tykätä musiikista.
– Minulle tanssi yhdistää kaikki asiat, joista tykkään – musiikin, ihmiset ja liikkumisen.
Starast vinkkaa, että myös pojat hyötyvät lajista.
– Tästä saa tosi kivan harrastuksen, josta on mahdollisuus löytää hyviä ystäviä. Täällä tapaa kivoja tyttöjä ja naisia sekä oppii kropan hallintaa. Tanssin myötä hallitsee itsensä ja pyörätuolinsa paljon paremmin ja omanarvontunne sekä luottamus omaa itseään kohtaan kasvaa.
– Kaikki mitä olen oppinut pyörätuolin käytöstä on tullut tanssin kautta ja kaikki mitä olen oppinut tekniikasta täällä, menee siviiliin myös, Starast vielä toteaa.
Rakkaudesta tanssiin
Starast tutustui lajiin vuoden 2005 apuvälinemessuilla Tampereella. Pyörätuolitanssiesityksen nähtyään hän selvitti, missä lajia voisi harrastaa.
– Porvoossa oli aloitettu lajin toiminta ja osallistuin kesäleirille, siitä tämä oikeastaan alkoi.
Porvoolaiset kannustivat Starastin perustamaan Helsinkiin oman seuran.
– Koko pääkaupunkiseudulla ei ollut mitään valmennusta paritanssissa pyörätuolin käyttäjälle, joten jos halusi tanssia oli pakko perustaa oma seura.
Vuodesta 2009 toimineen Uudenmaan pyörätuolitanssijat ry:n Starast perusti yhdessä kaksossiskonsa ja kahden tanssinopettajan kanssa. Tällä hetkellä seuraan kuuluu 35 tanssijaa.
Starastin elämään pyörätuoli tuli vammautumisen myötä vuonna 2003, mutta kilpatanssi kuului hänen elämäänsä jo ennen sitä
Kisoja kohti
Tällä hetkellä Starast treenaa yhdessä Tiina Uimosen kanssa Suomen ensimmäisiin MegaDance-kisoihin.
Starast on omassa luokassaan singletanssin suomenmestari 2017. Edellisen parinsa kanssa hän oli suomenmestari myös duotanssissa. Uimonen ei ole aiemmin kilpaillut.
– Vammauduin reilut viisi vuotta sitten ja etsin itselleni sopivaa urheilumuotoa. Ensin kävin täällä silloin tällöin, mutta noin kaksi vuotta olen käynyt treeneissä joka kerta, Uimonen kertoo.
Helmikuusta lähtien tanssipari on treenannut yhdessä.
– Tiina haluaisi oppia vähän enemmän tekniikkaa ja pyörätuolin hallintaa ja sitten huomattiin, että yhdessä tanssiminen on kivaa.
– Birgitta kysyi heti, tulenko pariksi kilpailuihin, mutta suoraan en uskaltanut luvata. Ei mennyt montaa viikkoa, kun alkoi tuntua siltä, että kyllä tämä niin hauskaa on, että aletaan treenata ihan tosissaan, Uimonen nauraa.
Pyörätuolitanssin MegaDance-kilpailut 3.12. Pajulahden liikuntakeskuksessa Nastolassa.
Pyörätuolitanssi
Harjoitellaan seura- ja kilpatansseja, vakio- ja latinalaistansseja sekä freestyleä.
Combiparin muodostavat pyörätuolinkäyttäjä ja vammaton pystytanssija. Duo-parissa kaksi pyörätuolinkäyttäjää tanssii yhdessä. Singletanssissa pyörätuolinkäyttäjä tanssii yksin. Kaikkia tansseja voidaan esittää myös ryhmässä.
Pyörätuolitanssikilpailuissa Suomessa on kolme taitoluokkaa: Tulokkaat, Pre-champion ja Champion.
Ennen kilpailemista pyörätuolitanssijat luokitellaan kahteen vammaluokkaan: Luokassa 2 tanssivat henkilöt, joiden ylävartalon toimintakyky on normaali tai lähes normaali. Luokassa 1 kilpailevat ne, joilla on alempi toimintakyky.