Rakennusliiton hallitus toteaa vetoomuksessaan, että kehitysmaiden rakennustyövoimaa välittäville järjestäytyneen rikollisuuden tavoin toimiville yrityksille ei pidä antaa pienintäkään jalansijaa Suomessa.
Liiton vetoomuksen taustalla on eduskunnassa eri puolueiden kansanedustajia runsaasti taakseen kerännyt lakialoite työlupien myöntämiseen liittyvän saatavuusharkinnan poistamisesta.
Myötätunto kadonnut
Rakennusliiton mielestä aloite tarkoittaa, että huolimatta nykyisestä tai tulevasta massatyöttömyydestä, Suomessa asuvilla ei ole mitään etusijaa päästä töihin avoimiin työpaikkoihin, vaan työnantajat saavat ottaa tekijät mistä päin maailmaa tahansa.
Rakentajien mielestä poliitikoilta näyttää kadonneen ymmärrys ja myötätunto Suomessa asuvia työtä tekeviä kohtaan.
”Meillä on tällä hetkellä puoli miljoonaa ihmistä työtä vailla. Suuri määrä nuoria ei ole päässyt koskaan ensimmäiseenkään työpaikkaansa. Ikääntyneiden mahdollisuus työllistyä käy koko ajan vaikeammaksi”, liiton hallitus toteaa vetoomuksessa.
Ongelmat kärjistyvät
Rakentajat muistuttavat, että jos työvoimaa aletaan tuoda EU:n ulkopuolisista matalan elintason maista, ongelma kärjistyy.
Vetoomuksessa todetaan, että mahdollisuus saada pysyvä oleskelulupa EU:n alueelle on miljoonille ihmisille niin houkutteleva, että sen päälle maksettava palkka saa olla mitä hyvänsä. Ulkomailta lähetettyjen työntekijöiden palkkoja ei rakentajien mukaan pystytä nykyäänkään juuri valvomaan ja kehitysmaista tulevien kohdalla se olisi täysin mahdotonta.
Työntekijä välittäjänsä armoilla
Rakennustyövoima ulkomailta tulee aina vuokrayritysten kautta. EU-alueen välittäjät maksavat liian pientä palkkaa, teettävät ylipitkiä työpäiviä ja jättävät usein sosiaalivakuutusmaksut maksamatta. Työsuhdeturvaa ei ulkomaisella vuokratyöntekijällä ole. Välittäjä voi lähettää työntekijän kotiin milloin haluaa.
Tätäkin suurempia ongelmia liittyy Rakennusliiton mukaan EU-alueen ulkopuoliseen rakennustyövoimaan, sillä kehitysmaiden työntekijät joutuvat poikkeuksetta maksamaan välittäjälleen palkkion, yleensä ensimmäisen vuoden palkan. Ennen lähtöä raha joudutaan lainaamaan tai antamaan siitä vakuus, mikä panee työntekijän täysin välittäjänsä armoille.