Risto Kuittinen

Joensuun päihdepalvelut ulkoistettiin kaupungilta jyväskyläläiselle Sovatek-säätiölle vuonna 2011. Sopimus oli voimassa vuoteen 2016. Se herätti kovasti keskustelua ja kritiikkiä. Valituksia Sovatekista on tehty monelta taholta ja myös asiakaskunta on ollut äänessä.

Kaupunginvaltuutettu, yrittäjä ja filosofian tohtori Alia Dannenberg (vas.) kertoo, että kun Joensuussa keskusteltiin mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämisestä, hieman puskista tuli ehdotus niiden ulkoistamisesta jyväskyläläiselle Sovatek-säätiölle vuodesta 2011.

Joensuun kaupungin tarkastuslautakunta toteaa arviointikertomuksessaan vuonna 2014, että sopimus päihdehuollon ulkoistamisesta laadittiin tavanomaisesta sopimuskäytännöstä poikkeavalla tavalla, koska tarjoajat eivät olleet tasavertaisessa asemassa. Tämä on selvästi hankintalain vastaista menettelyä.

– Perustettavan säätiön kanssa oli sovittu palvelujen tuottamisesta ennen tarjouskilpailua ja kaiken kukkuraksi tarjoaja osallistui asian valmisteluun. Alku oli siis jo aika epäilyttävä.

Julkisesti voin sanoa sen, että lähimain miljoonan euron vajaus on kyseessä.

Mistään pikkusummista ei ole ollut vuosien varrella kysymys. Hankinnan arvo oli noin 2,3 miljoonaa euroa vuodessa, joten puhutaan isoista rahoista vuosina 2011–2016, jolloin Sovatek hoiti päihdepalvelut.

Yhteistyö Joensuun kaupungin ja Sovatekin välillä herätti epäilyjä säätiön suosimisesta, silla tarjoajat eivät olleet tasavertaisessa asemassa ja Sovatekin kanssa oli ennen kilpailutusta sovittu ja valmisteltu palveluiden tuottamista. Sovatek-säätiö ilmoitti sähköpostilla (25.9.2017), että ”Kilpailutus toteutettiin hankintalain mukaisesti ja Sovatek sai vertailuissa paremmat pisteet, joten siinä mielessä hankinta oli ok”.

ILMOITUS

– Olen monesta lähteestä kuullut, että kun palvelut olivat puutteelliset eikä hoitoon usein päässyt, ihmisiä on menehtynyt ja monen terveysongelmat pahentuneet, kertoo Dannenberg.

Ei kuntoutusta
vaan Subutexia

Joensuun Kansalaistalolla työskentelevä Soroppi ry:n toiminnanjohtaja Marko Haakana (vas.) on samaa mieltä.

– Kyllä huolestuttava tilanne näkyi Kansalaistalollakin. Kun ihmiset tarvitsivat palveluja ja nimenomaan kuntoutusta, usein lääkkeeksi kirjoitettiin vain korvaavia aineita, Subutexia ja Metadonia. Olisi kyllä tarvittu enemmän eri hoitomuotoja, ei vain lääkehoitoja.

– Tarjonta ei kohdannut kaikista pahimmassa jamassa olleita, jatkokuntoutus ja hoitoon pääsy vaikeutuivat. Myös tärkeä ennalta ehkäisevä työ tuntui puuttuvan melkein kokonaan.

Dannenberg otti Sovatek-asiat esille myös tarkastuslautakunnassa ja valtuustossa. Kun kaupunkilehti Karjalan Heili julkaisi siitä uutisen, monet kansalaiset ottivat yhteyttä kannustaen ja toivoen ettei hän jättäisi tapauksen tutkimista kesken.

– Koska tarkastuslautakunta oli laittanut tapauksen kansiin ja kannet kiinni, jatkoin yksityisesti. Yksityisyrittäjänä hankkimistani tiedoista en ole vaitiolovelvollinen. Esittämäni asiat ovat joko julkisista lähteistä löydettävissä tai yksityisyrittäjänä selvittämiäni. En siis riko salassapitovelvollisuuttani.

”Vähintään
miljoonan euron vajaus”

Tilanne jatkui ennallaan seuraavinakin vuosina. Dannenberg seurasi Sovatek-asioita muun muassa tarkastuslautakunnan jäsenenä.

– Salassapitovelvollisuus estää minua tässä vaiheessa tarkemmin erittelemästä niitä palveluja, jotka ovat jääneet saamatta. Julkisesti voin sanoa sen, että lähimain miljoonan euron vajaus on kyseessä, päihdepalvelut ovat siis olleet aika lailla hunningolla. Miljoonakin voi olla alakanttiin. Siksi en myöskään ymmärrä miksi asiaa hyssytellään ja minuakin on neuvottu vaikenemaan, kun olen ottanut Sovatekin esiin valtuustossa.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa 2015 sanotaan muun muassa:

”Asumiseen liittyvä kuntoutus Joensuun kaupungin ja valtion välisen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman aiesopimuksen mukaisesti ei ole toteutunut. Samoin ehkäisevän päihdetyön kehittäminen ja koordinointi on toteutunut vain osittain.”

Sopimukseen olennainen
muutos suullisesti

Vuoden 2015 tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa on olennaista se huomio, että kaupungin ja Sovatek-säätiön välistä sopimusta oli muutettu suullisella sopimuksella.

– Toimittiin, sanoisinko aika tyypilliseen joensuulaiseen tapaan, jopa niin, että uuden sopimuksen kustannusvaikutuksia ei huomioitu, Dannenberg sanoo.

– Se tarkoittaa, että hinnasta ja euroista ei mainittu mitään. Asiaa käsiteltiin joulukuun 2015 valtuuston kokouksessa, jossa en ollut varavaltuutettuna paikalla. Sielläkin tarkastuslautakunnan puheenjohtaja tiedusteli Sovatekin ongelmista.

– Polvijärven va. kunnanjohtajaksi vuoden 2017 alusta valittu Pekka Kuosmanen vastasi silloin, että Sovatekin edustajan kanssa oli suullisesti sovittu, ettei tiettyjä palveluja tarvitsekaan tuottaa. Kyseessä olivat esimerkiksi ennalta ehkäisevä päihdetyö ja asumiseen liittyvät kuntoutuspalvelut. Asia merkittiin valtuustolle tiedoksi sen kummemmin kommentoimatta, Dannenberg ihmettelee.

Hän olettaa, ettei kovinkaan moni valtuutettu ymmärtänyt, mitä Kuosmanen valtuustossa totesi. Sopimukseen oli tehty suullisesti olennainen muutos, mikä on hankintalain vastainen menettely.

– Jos tällaiset suulliset, hankinnan kannalta kriittiset muutokset sallittaisiin, käytäntö olisi aivan mielivaltainen. Hankintalain mukaan suulliset sopimusmuutokset ovat yksikäsitteisesti kiellettyjä, koska sellaisten tekeminen avaisi suunnattomat mahdollisuudet korruptiolle. Ne voidaan tulkita myös laittomiksi suorahankinnoiksi, Dannenberg sanoo.

Pahnanpohjimmaiset
heitteillä

– Ensin pyydetään, vaaditaan, tarjotaan ja sovitaan paperilla tietyt asiat, sitten niistä osa kumotaan ja kuitenkin maksetaan kuten ennenkin. Hinta säilyy ja näin on käynyt Joensuussakin. Siitä vaje syntyy, ja mahdollisuus altistua korruptiolle.

– Kyseessä vähintään 250 000 euron menetys kaupungille alkuperäiseen sopimukseen verrattuna. Sopimuksen voisikin mahdollisesti tulkita suullisen sopimusmuutoksen vuoksi osittaiseksi suorahankinnaksi, ja siten mahdollisesti laittomaksi, Dannenberg pohtii.

Toiminnanjohtaja Marko Haakana liittää Sovatekin myös nykytilanteeseen.

– Joensuun päihdehuollon puutteet ja ongelmat eivät tietenkään johdu ainoastaan Sovatek-säätiöstä. Takana on paljon muita yhteiskunnallisia tekijöitä, vaikkapa se, että pahnanpohjimmaiset kärsijät, mielenterveys- ja päihdepalveluja tarvitsevat ovat muutenkin joutuneet leikkauslistalle viime vuosina, usein heitteille, Haakana sanoo.

Sovatek-kausi päättyi Joensuussa vuoden 2016 lopussa. Nyt päihdeasioita hoitaa Siun sote -kuntayhtymä.

Alia Dannenberg ei kuitenkaan aio jättää tutkimuksiaan kesken. Hänen mielestään on aiheellista pohtia, miksi niin Joensuun valtuuston kuin tarkastuslautakunnankin enemmistö ei halunnut käynnistää viranomaistutkintaa siitä, onko rikos tapahtunut eikä ole halunnut nostaa vahingonkorvauskannetta mahdollisen vahingon aiheuttajaa vastaan.

Sovatekin mukaan kaikki
on tehty tilauksen mukaisesti

Sovatekista saadun sähköpostivastauksen mukaan avohoitopainotteisuus päihdepalveluissa toteutui kaupungin alkuperäisen tilauksen mukaisesti. Niiden osuus ja asiakasmäärät kasvoivat koko toimintakauden ajan. Sisältöjä monipuolistettiin ja sosiaalisen kuntoutuksen osuutta lisättiin kiinteäksi osaksi palvelua. Asiakaskyselyissä palaute oli positiivista ja henkilöstön valmius työskennellä monidiagnoosiasiakkaiden kanssa parani kouluttautumisen myötä.

Joensuun päihdeongelmista kerrotaan lisää KU:n verkkolehdessä lauantaina.