Lehtikuva/Timo Jaakonaho

Metsien hiilinielut

Metsät sitovat haitallisia hiilidioksidipäästöjä eli toimivat hiilinieluina eli hiilivarastona.

Hiilineutraalisuus on tilanne, jossa toiminnan nettohiilijalanjälki on nolla.

Ihmiskunnan aiheuttamista historiallisista päästöistä arviolta noin 40 prosenttia on aiheutunut juuri maankäytön ja maanpeitteen muutoksista.

Vaikka europarlamentti poisti intensiteetti-sanan LULUFC-päätöksestä, ydinasia säilyi: hiilidioksidia on sidottava ilmakehästä saman verran kuin sitä jonkun prosessin kautta vapautetaan.

Europarlamentti hyväksyi äskettäin esityksen, jonka mukaan hakkuita voidaan lisätä, kunhan metsien hiilinielut pysyvät ennallaan tai kasvavat vuoteen 2050 mennessä.

”Suomalaisten työvoitto”, ”Yksi sana pelasti metsät”, ”Suomalaistoimijoiden pitkäjänteinen vaikuttamistyö palkittiin”. Sitaatit ovat viime viikolta, kun monet suomalaismepit ja -järjestöt iloitsivat europarlamentin hiilinielupäätöksestä. Sankariksi nimettiin Nils Torvalds (r.) jonka kompromissiesityksen ydin oli siinä, että kun intensiteetti-sana poistettiin päätösesityksestä, hakkuiden määrää ei tarvitse verrata metsän kasvuun. Toisin sanoen vuosittaisia hakkuumääriä ei tarvitsisi ottaa huomioon lyhyen aikavälin hiililaskelmissa kun metsien hiilinielun kasvattamisessa tähdätään vuosikymmenten päähän.

ILMOITUS

Metsäteollisuus iloitsi, sillä jatkovalmisteluun päätyi esitys, joka ”mahdollistaa metsävarojen lisääntyvän käytön ilman, että siitä seuraa jäsenmailla päästösanktioita”. Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK kiitteli EU-parlamenttia, joka ”tunnusti kestävän metsätalouden hyödyt”. Suomen hallitus iloitsi, kun se voi toteuttaa ajamansa lisähakkuut.

Ilmastosopimus velvoittaa

Neljä suomalaismeppiä, heidän joukossaan Merja Kyllönen (vas.), äänesti toisin, kuin muut.

– Suomessa kompromissiesitys nähtiin ”erävoittona”, ja äänestyksen jälkeen meitä meppejä on jaettu isänmaallisiin ja ei-isänmaallisiin. Kukaan ei tunnu huomaavan, mikä täysistunnon selkeä kanta oli: ”EU-maiden tulee taata, että metsiin, viljelymaihin ja niittyihin sitoutuu hiilidioksidia niistä ilmakehään vapautuvia hiilidioksidipäästöjä vastaava määrä”, muistuttaa Kyllönen.

Hän korostaa, että lisähakkuut eivät lisää hiilinielua.

– Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen vaatii konkreettisia toimenpiteitä kaikilta mailta ja kaikilta sektoreilta – myös Suomen metsäteollisuudelta – aivan lähivuosina.

Ei ristiriitaa

Tutkimusprofessori Jari Liski Ilmatieteenlaitokselta moittii äänestyspäätöksen uutisointia epätäsmälliseksi, sillä kompromissista huolimatta jäsenvaltioiden tulee metsän korjuuta lisätessään huolehtia kahden edellytyksen täyttymisestä.

– Toinen on se, että hoidettu metsämaa toimii edelleen kasvihuonekaasujen nieluna ja toinen on pitkän aikavälin päästövähennysstrategia, joka johtaa hiilineutraalisuuteen tai tasapainoon päästöjen ja nielujen välillä. Tätä taustaa vasten voi sanoa, että parlamentin päätös ei ole ristiriidassa Pariisin sopimuksen kanssa.

Kompromissi toi kylläkin hänen mukaansa enemmän joustoa asiaan.

– Alunperinhän metsän käytön intensiivisyys olisi määritelty numeerisesti joko siten että hakkuut jaettuna sillä paljonko saa hakata kasvusta tai hakkuut jaettuna sillä paljonko saa hakata puustotilavuudesta.

Pariisin sopimus on prosessi

Europarlamentin päätöstä on Liskin mukaan tulkittu julkisuudessa melko vapaasti.

– Jos ajatellaan, että nyt riittää, kunhan meillä vaan on sellainen suunnitelma, että vuonna 2050 nielut ja päästöt ovat tasapainossa, että siihen asti voidaan tehdä mitä tahansa, niin tämä on mielestäni se räikein porsaanreikä, joka tästä löytyy. Tällainen tulkinta ei ole sopusoinnussa Pariisin lämpenemistavoitteen kanssa, Liski sanoo.

Hän korostaa, että lämpötilan nousun kahden tai puolentoista asteen rajoittamiseen ei päästä siten, että ensin ei tehdä mitään, ja sitten vasta myöhemmin tehtäisiin rysäyksellä.

– Pariisin sopimuksen mukaista päästöjen ja nielujen tasapainoa kohti on pyrittävä etenemään koko ajan. Siten tavoite on saavutettavissa.

Liski korostaa, että Pariisin sopimus on prosessi.

– On sovittu, että viiden vuoden välein tarkistetaan, että ovatko maiden suunnitelmat ja toimet sopusoinnussa lämpenemistavoitteen kannalta.

Liski muistuttaa, että Pariisin sopimus poikkeaa aiemmista juuri siinä, että se lähtee alhaalta ylöspäin eikä niin että joku määräisi ylhäältä käsin mitä tehdään.

Päästölaskennan oltava avointa

Miten siis europarlamentin kompromissista pitäisi edetä, jotta ilmastotavoitteet turvattaisiin?

– Ensimmäiseksi tulisi ymmärtää, mikä Pariisin sopimuksen tavoite on ja mitä se edellyttää. Vapaamatkustajillehan ei ole paikkoja jaossa. Pitää ymmärtää Pariisin sopimuksen tavoitteen vaativuus. Mistään yksittäisestä laskentasäännöstä ei ole kyse.

– Toinen on se, että metsien ja koko maankäyttösektorin päästölaskennan pitää olla kaiken kattavaa, luotettavaa ja avointa, mitään ei saa kätkeä, muuten ei voida arvioida, mitkä ilmastovaikutukset toiminnolla on.

Liski uskoo, että järkevä ratkaisu on löydettävissä. Hän rauhoittelee ympäristöjärjestöjä, jotka olivat europarlamentin päätökseen kovin pettyneitä ja harmittelivat että kaikki on menetetty.

– Ei ole menetetty, jos vain ymmärretään, mitä tosiasiassa päätettiin eikä etsitä siitä sitä porsaanreikää. Sen etsiminen on vastuutonta, koska tarkoitus on noudattaa Pariisin sopimusta. Siitä on pidettävä kiinni, vaikka peli onkin kovaa talouden intressien ja ilmastonmuutoksen hillinnän välillä, Liski sanoo.

Oleellista aikajänne

Eduskunnan ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja Silvia Modig (vas.) haikailee äänestyksessä hävinneen EU:n ympäristövaliokunnan esityksen perään. Esityksen mukaan jäsenmaiden olisi pitänyt kasvattaa hiilidioksidin imeytymistä niin, että vuoteen 2030 mennessä hiilidioksidin poistuman olisi pitänyt ylittää määrältään päästöt. Esitys vastasi Pariisin ilmastosopimuksen ja EU:n pitkän aikavälin tavoitteita.

Modig muistuttaa, että olennaista metsien hiilinielujen kohdalla on aikajänne.

– Jos nyt lisäämme hakkuita massiivisesti Sipilän hallituksen kaavailemalla tavalla, vapautuu hiiltä ilmakehään vuosikymmeniksi. Jos aikaa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen olisi 50 vuotta, voisi yhtälö toimia, mutta meidän on toimittava seuraavien 14 vuoden aikana. Meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa odottaa, Modig sanoo.

Hän muistuttaa, että parlamentin äänestystulos ei koske tietenkään vain Suomen metsätaloutta, vaan kaikki EU-maat voisivat kaataa metsää yhtä intensiivisesti.

– Ilmastovaikutukset voivat siis olla hyvin merkittäviä.

Taakanjakokysymys

Modigin mukaan Suomen julkisessa keskustelussa ei ole tullut selväksi, miten LULUCF-sääntely todellisuudessa vaikuttaa.

– Nyt ollaan tekemässä yhteismitallista tapaa arvioida eri sektoreiden ilmastovaikutuksia, jotta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet voidaan saavuttaa. Suomen työllisyyden ja talouden kannalta olennaista on käyttää Suomen puuraaka-ainetta pitkäaikaisiin korkean arvonlisän tuotteisiin.

Myös Kyllönen on pohtinut taakanjakokysymystä.

– Joustoelementit eri sektoreiden välillä on nähty tarpeellisiksi niin kotimaassa kuin poliittisen sovun kannalta. Parlamentin oikeistoryhmää on ollut vaikea saada jakamaan tavoitetta vuosien 2021–2030 päästövähennystavoitteiden tiiviimmästä kytkemisestä Pariisin ilmastosopimuksen toteuttamiseen, hän sanoo.

Jos suomalainen metsätalous ja maankäyttö eivät pysty hoitamaan omaan osaansa, ovat suomalainen liikenne, asuminen ja maatalous Kyllösen mukaan entistä kovempien toimien edessä.

– Ja jos maatalouskaan ei kykene, kasataanko kaikki päästötavoitteet kansallisesti liikenteeseen ja asumiseen? Mitkä tämän kustannusvaikutukset ovat teollisuudelle ja kansalaisille? hän kysyy.

Konkreettinen suunnitelma

Liskikin odottaa selvyyttä siihen, miten hiilineutraali tila saavutetaan.

– Nykyisen vuoteen 2030 ulottuvan energia- ja ilmastostrategian vaikutusarviossa Suomi ei vielä etene hiilineutraalisuutta kohti, koska hiilinielu hupenee samaa tahtia päästöjen kanssa.

Hiilinielu voidaan laittaa vaikka kuinka pieneksi, jos samanaikaisesti löydetään päästöpuolella paljon vähennettävää. Juuri tätä joustoa intensiivisyys-sanan poisto toi, Liski toteaa.

– Tähän ei ole olemassa vielä konkreettista suunnitelmaa. Se tarvittaisiin nyt, hän sanoo.

Kaikki ilmastotutkijat eivät suhtaudu päätökseen yhtä toiveikkaasti kuin Liski. Monien mielestä talous jyräsi Suomessa, eikä uskoa ole siihen, että lisääntyvässä metsän käytössä vapautuva hiilidioksidi saataisiin palautettua takaisin metsään vuoteen 2050 mennessä.

Luonnonsuojeluliiton mielestä äänestystulos vesittää europarlamentin työn ilmastomuutoksen hidastamiseksi. Järjestön mukaan päätös pilaa tavoitteen, jossa metsien avulla päästäisiin eroon fossiilisista polttoaineista, sillä metsien liian kova käyttö estää metsien avun ilmastonmuutoksen torjunnassa elintärkeinä lähivuosina.

Järjestön suojeluasiantuntija Otto Bruunin mielestä parlamentti avasi oven lisähakkuiden ilmastovaikutusten piilottamiseksi. Ympäristöministereillä on Bruunin mukaan suuri vastuu asian oikaisemisessa.

EU tulkitsee ensimmäisenä

Europarlamentin viimeviikkoinen äänestystulos on siis vasta välivaihe LULUCF-asetuksen käsittelyssä. Seuraavaksi jäsenmaiden muodostama ministerineuvosto päättää yhteisestä linjastaan puheenjohtajamaa Viron johdolla todennäköisesti lokakuussa.

Silvia Modig toivoo, että EU:n kolmikantaneuvotteluissa löytyisi tasapuolinen ja oikeudenmukainen tapa arvioida metsien todellisia ilmastovaikutuksia, niin että ilmastonmuutos saadaan pysäytettyä ajoissa.

EU:n lopullinen kanta ratkeaa, kun parlamentti, neuvosto ja komissio sovittavat yhteen näkemyksiään ns. trilogi-neuvotteluissa.

Pariisin sopimuksen merkittävistä osapuolista EU tulkitsee päätöksellään ensimmäisenä sitä, miten hiilinielut huomioidaan kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.

Metsien hiilinielut

Metsät sitovat haitallisia hiilidioksidipäästöjä eli toimivat hiilinieluina eli hiilivarastona.

Hiilineutraalisuus on tilanne, jossa toiminnan nettohiilijalanjälki on nolla.

Ihmiskunnan aiheuttamista historiallisista päästöistä arviolta noin 40 prosenttia on aiheutunut juuri maankäytön ja maanpeitteen muutoksista.