Ihminen on tehnyt teknologian avulla itsestään jumalan, planeettamme valtiaan, joka pystyy käyttämään luontoa hyväksi omiin tarpeisiinsa. Teknologian ja yhteiskuntien kehittyminen ja väestömäärän lisääntyminen sekä vaativat että mahdollistavat luonnon entistä tehokkaampaa hyödyntämistä.

Luonnon alistamiseen ei enää tarvita tukea uskonnoilta, sillä se sisältyy länsimaiseen yhteiskuntajärjestelmäämme laeista lähtien. Luonto ja eläimet ovat ihmisen, oikeushenkilön tai valtion omaisuutta ja niille saa siten tehdä (lähes) mitä tahtoo. Tiede on korvannut myyttisen luontosuhteen, mutta se ei ole muuttanut ihmisen käyttäytymistä ystävällisemmäksi luonnolle. Tämä ei tosin ole tieteen, vaan ihmisten itsensä vika.

Kuluttaja on entisajan porvarin jalostuneempi muoto, jolle puhtaus, uutuus, hyvinvointi, varallisuuden kasvattaminen ja sosiaalinen nousu ovat tärkeitä elämää määrittäviä arvoja. Hänelle kaiken arvo perustuu lopulta rahaan ja statukseen. Vaikka osa ihmisistä kuinka pyristelisi irti kuluttamisen ikeestä, se ei riitä, ellei ympäröivä valtavirran ylläpitämä yhteiskunta muutu arvomaailmaltaan tyystin toiseksi.

Tiede on korvannut myyttisen luonto-suhteen, mutta se ei ole muuttanut ihmisen käyttäytymistä ystävällisemmäksi luonnolle.

YK:n mukaan vuonna 2014 maailman väestöstä asui kaupungeissa 54 prosenttia ja luvun odotetaan nousevan 66 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä.

Kaupungit itsessään tarjoavat mahdollisuuksia laskea ihmisten ympäristökuormaa, mutta ne myös vieraannuttavat ihmisiä ympäröivästä luonnosta.

ILMOITUS

Monelle luonto on paikka, jonne mennään käymään sen sijaan, että he kokisivat elävänsä osana luontoa ja planeettaa. Eläimet nähdään joko lemmikkeinä, tuotantoeläiminä tai villieläiminä, joihin kaikkiin suhtaudutaan jakomielitautisesti niiden kategorisoinnin mukaan.

Nämä aistiharhat estävät ihmisiä näkemästä luonnolle ja eläimille aiheuttamaansa tuhoa, minkä havaitseminen saa ihmisessä aikaan kieltämisreaktion. Omat vaikutusmahdollisuudet ja osallisuus on helpompi kiistää, koska yksittäisen ihmisen on mahdoton muuttaa ympäröivää yhteiskuntaa, ja tietoisuus siitä aiheuttaa helposti ahdistusta.

Vain vastuunsa tiedostava ihminen voi yrittää muuttaa maailmaa yhteistyössä muiden kanssa.