Avoimet ovet/Mitro Härkönen

TEATTERI

100-vuotiaan Suomen teatterit katsovat historiaan, niin myös Teatteri Avoimet Ovet.

Erottaja 1917–18 kertoo punaisen Helsingin noususta ja kukistumisesta vuosina 1917–18.

Väkivalta alkoi sata vuotta sittenkin vihapuheesta.

Teoksen käsikirjoittajat Anneli Kanto ja Heini Tola, joista jälkimmäinen on myös ohjannut esityksen, pohjaavat tarinansa todellisuuteen. Ida Redsven oli toinen niistä punaisista helsinkiläisnaisista, joka sai kuolemantuomion valkoisten voiton jälkeen.

Helsingissä lakkoillaan, jonotetaan leipää ja maitoa, riidellään ja rakastutaan. Työväentalolla tanssitaan ja kuunnellaan agitaattoreiden puheita. Tapahtumia tarkkailevat ja tarinaa kertovat puhuvat katulyhdyt tuntuvat ratkaisuna hieman kuluneelta.

Väliajalla teen muutaman lyhyen muistiinpanon: ”siistiä, taustoittavaa, ei varsinaisesti kosketa”.

ILMOITUS

Jotain tapahtuu toisella puoliajalla ja Idan tarina lävistää kaikki kerrokset. Esityksen päättyessä minua itkettää niin, että taidan tärisyttää koko penkkiriviä. Pyyhin silmiä ja aiemmat muistiinpanoni.

Esitys on hämmentävän ajankohtainen.

Idalla, palvelijalla, on unelma: ”Joskus minullakin on perhe, lapsia. Miehellä on työtä, lapsilla ruokaa ja kengät. Kun on vapaapäivä, voi mennä kävelemään Esplanadille. Eikä kukaan sano minulle, ettei harakka ole lintu eikä piika ihminen.”

Haave tuo etsimättä mieleen ne maailman miljoonat turvattomat ja oikeudettomat, jotka tälläkin hetkellä haaveilevat pienestä palasta omaa rauhaa ja vapautta.

Ida on palkattu rehtori Rosenqvistin perheeseen ja hän ystävystyy perheen äidin kanssa. Yhdessä käydään kuuntelemassa Tekla Hultinia. Pikkuhiljaa naisten tiet alkavat kuitenkin erkaantua punaiseen ja valkoiseen.

Lopusta on kuorittu kaikki ylimääräinen ja jäljelle jää vain Ida, ihminen ja hänen toteutumaton haaveensa: kävellä perheen kanssa Espalla.

Maija Andersson tekee Idana koskettavan, herkän ja kokonaisen roolityön. Enkä ole ainoa, jota lopussa itkettää.

100 vuotta on lyhyt aika, vain muutamia sukupolvia. Kaikki mikä on tapahtunut kerran, voi tapahtua uudelleen. Avoimien Ovien näytelmä muistuttaa, että väkivalta ei sata vuotta sittenkään alkanut kiväärin luodista, vaan vihapuheesta.

Epätoivoinen ja vihainen ihminen tekee epätoivoisia ja vihaisia ratkaisuja.

Anneli Kanto, Heini Tola: Erottaja 1917–18. Ohjaus: Heini Tola. Teatteri Avoimet Ovet. Rooleissa mm. Maija Andersson, Outi Vuoriranta, Miika Laakso. Musiikki: Suvi Isotalo.