Lehtikuva/Heikki Saukkomaa

Tiedotusvälineet vahvistavat ääriliikkeiden propagandaa ja käsittelevät muslimiväestöä yksipuolisesti, arvioidaan uudessa tutkimuksessa.

”Se on se media, joka radikalisoi. Mä tunnen niin monia nuoria, jotka joka päivä kohtaa ja näkee tän vääryyden. Että ei siihen mitään värvääjiä tarvita, se on media ja netti, jotka värvää.”

Näin sanoo nuori nainen toimittaja Ruut Luukkosen tutkimuksessa Median rooli radikalisoitumisessa, joka on opinnäytetyö Haaga-Helia ammattikorkeakoulun journalismin koulutusohjelmassa.

Luukkonen haastatteli alle 30-vuotiaita muslimivaikuttajia ja selvitti heidän kokemuksiaan suomalaisen median tavasta käsitellä väkivaltaista radikalisaatiota.

Näiden nuorten mielestä media lisää radikalisaatiota. Tähän vaikuttavat median toimintatavat, jotka vahvistavat ääriliikkeiden propagandaa ja vaikuttavat yksilöiden päätöksiin matkustaa taistelualueille. Median myös koetaan toimivan yksipuolisesti muslimiväestöä, islamia ja maahanmuuttajia koskevissa aiheissa.

”Oon ollut aina vähän pettynyt Suomen ’´positiiviseen`’ uutisointiin. Ne on sellaisia: ’Tässä on Abdi joka on tullut Suomeen 20 vuotta sitten. Nyt hän on hyvin kotoutunut ja töissä.’ Ne [media, toimittajat] tekee niistä perusasioista niin ison asian, että ihan kuin olisi saavutus olla jossain töissä. Se on hyvä, että jostain henkilöstä kerrotaan, että hän on menestynyt, mutta se antaa kuvan, että hän olisi ainoa”, sanoo yksi haastatelluista.

ILMOITUS

Vaikuttaa propagandaa enemmän

Haastateltujen mukaan yksipuolinen informaatio muodostaa vaikutelman vihamielisestä suhtautumisesta väestöryhmää ja islamia kohtaan, ja se vaikuttaa tehokkaammin kuin värväreiden propaganda.

”Jos mä haluaisin lähteä sinne [konfliktialueelle], mä menisin sen takia mitä mä netistä luen joka päivä. En sen takia mitä yks sheikki sanoo, että mun pitää toteuttaa. Pystyn itsekin tulkitsemaan Koraania. Ne ihmiset jotka värvää näitä nuoria, ne siteeraa näitä ihan ei-muslimien kirjoittamia juttuja. Että kato, mitä meistä ollaan mieltä! Ne hakee sitä myötätuntoa just näiden toimittajien kirjoituksista. Ja tän kaltaisten henkilöiden puheista.

Islamistisen äärijärjestön tavoitteena on muodostaa vastakkainasetteluja ja saada ihmisiä pelkäämään. Yhden tutkimuksessa haastateltavan tulkinta on, että tällöin keskustelu ja media ajavat Daeshin (Isis) kanssa samaa asiaa.

– Median välittämän kuva radikalisaatiosta ja taistelualueille matkustavista henkilöistä on haastateltavieni kokemana erilainen, kuin he kokevat arkielämässään olevan. Erot liittyvät muun muassa nuorten syihin lähteä taistelualueille ja todellisuuteen siellä. Tutkimukseni mukaan mediassa näkyy muslimien de-humanisointi ja kuva heistä muita ihmisryhmiä alttiimpana radikalisoitua ja matkustaa taistelualueille. Inhimillinen huoli nuorista ei näytä välittyvän mediassa, vaan lähestymistapa ylipäätään muslimeihin ja maahanmuuttajiin on yksipuolinen ja kärjistetty, Luukkonen sanoo.

Median valinnoissa painottuu sensaatioarvo

Hänen mielestään median tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota erityisesti käyttämiensä asiantuntijoiden ja haastateltavien valintaan ja valitsemiinsa käsitteisiin, jotka liittyvät poliittisiin ääriliikkeisiin ja uskontoon.

Myös haastateltujen mielestä medialla voisi olla ennalta ehkäisevä rooli radikalisaation estämisessä.

”Yksi tapa on myös sopusuhteessa uutisoida asioista ja tuoda positiivisetkin asiat esille. Ja tarjota tilaa niille fiksuille ja ammattilaisille, ehkä maahanmuuttotaustaisille muslimeille, suomalaisille, kertoa ja puhua. Semmoinen tilan mahdollistaminen.”

Luukkonen kirjoittaa tutkimuksensa johtopäätöksissä, ettei media näytä tunnistavan rooliaan käytävässä keskustelussa. Valinnoissa on suuri merkitys sillä, paljonko aiheella on sensaatioarvoa.

”Median esityksistä puuttuu kokonaan näkökulma, että taistelualueille matkustaneista henkilöistä moni on kokenut velvollisuudekseen toimia ahdingossa olevien muslimiveljien ja -siskojen auttamiseksi ja tunne siitä, että jotain on tehtävä, on saanut heidät matkustamaan alueelle. Ongelmana nähdään, että muslimitaustaisten nuorten kohdalla halu auttaa sorrettuja nähdään samana kuin halu liittyä äärijärjestöön ja sotia. Tällöin ei myös nähdä inhimillistä halua palata Suomeen, kun konfliktialueen todellisuus on osoittautunut muuksi kuin lähtijä ennen alueelle [menoa] on saattanut olettaa. Käytännössä paluu on tehty mahdottomaksi, koska rikollisen ja terroristin leima on vahva”, hän kirjoittaa.