Jumalan oligarkki, Konstantin Malofejev (KU 21.7. ja 4.8.), on järjestänyt useita suuria kokouksia Euroopan äärioikeiston yhteyksien vahvistamiseksi. Wienissä järjestettiin toukokuussa 2014 erittäin salainen kokous, jonka virallisena teemana oli Wienin konferenssi vuonna 1814, joka kutsun mukaan ”toi maanosalle sadan vuoden rauhan ja geopoliittisen tasapainon” Napoleonin sotien jälkeen. Liechtenstein- palatsin juhlasalissa pohdittiin nyt mahdollisuuksia luoda uusi Pyhä allianssi.
Kokouksen puheenjohtajana toimi Malofejev ja Venäjältä osallistuivat myös Aleksandr Dugin ja Ilja Glazunov. Ranskasta tulivat Front Nationalin Marion Maréchal-Le Pen ja Aymeric Chauprade, Itävallasta oikeisto-populistisen FPÖ-puolueen puheenjohtaja Heinz-Christian Strache ja varapuheenjohtaja Johann Gudenus ja Bulgariasta Woden Siderov, jonka Ataka-puolue pitää itseään muurina estämässä turkkilaisten ja juutalaisten etenemistä Eurooppaan. Muita osanottajia tuli Espanjasta, Kroatiasta, Georgiasta ja Venäjältä.
Kokouksen tähtipuhuja oli Dugin. Vähän ennen kokousta hän oli TV-puheessa ehdottanut, että Eurooppa muuttuisi vapaaehtoisesti Venäjän protektoraatiksi ja siten suojaisi itseään homoavioliittoja, Pussy Riotia ja itseään vastaan. ”Meidän pitää vallata Eurooppa uudestaan ja liittää se meihin”, hän sanoi, jatkaen: ”Selvää on, että meitä kannattaa venäläisyyttä tukeva viides kolonna Euroopassa. Siihen kuuluu eurooppalaista älymystöä, joka haluaa vahvistaa identiteettiään.”
Meidän pitää vallata Eurooppa uudestaan ja liittää se meihin.
Kolme kuukautta kokouksen jälkeen Dugin kirjoitti osanottajille katsauksen Euroopan äärioikeistolaisista liikkeistä ja niiden suhtautumisesta Venäjään. Selonteko oli luonnollisesti salainen, mutta ukrainalaiset hakkerit julkaisivat sen. Duginin analyyttisyys ja samastuminen äärioikeistolaiseen ajatteluun tekee selonteon mielenkiintoiseksi, vaikka siinä paikoin ilmenee ideologisia harhoja.
Euroopan oikeisto- ja vasemmistoliberaalit sekä sosialidemokraatit asettuvat Duginin mukaan myönteisesti Yhdysvaltojen ja Naton pyrkimyksiin sekä globaaliin talouteen ja kielteisesti Venäjän politiikkaan. Sen vuoksi Venäjän on tuettava Euroopan äärioikeistoa. 1900-luvulla myös kommunistit vastustivat lännen hegemoniaa, mutta nyt äärioikeisto on edennyt ja sitä on tuettava.
Yhteistä Euroopan kaikille äärioikeistolaisille ryhmille on Duginin mukaan:
– taistelu maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia vastaan
– kansallistunne ja vierasviha
– globalisaation kritiikki
– äärimmäinen konservatismi, haikailu menneisyyden poliittisten instituu-tioiden perään
– liberaalisen hallitsevan luokan kritiikki
– antikommunismi
– konspiratiivinen ajatus maailman finanssieliitin salaliitosta
– eurooppalaisen fasismin historiallisten muotojen ihailu
Suomen kohdalla kuvaus sopii lähinnä perussuomalaisiin sekä erinäisiin ”Suomi ensin” -ryhmiin ja katupartioihin.
Dugin hahmottaa pari suuntausta äärioikeiston sisällä, joista uusnatsit ja uusfasistit muodostavat vanhemman. Heidän joukkoonsa kuuluvat Casa Pound Italiassa ja Kultainen aamunkoi Kreikassa. Ne mobilisoivat oikeistoanarkistista nuorisoa ja harrastavat usein uuspakanallisuutta. Niiden teemoja ovat muun muassa:
– äärimmäinen kansallisuusajattelu
– radikaali taistelu maahanmuuttoa vastaan
– islaminvastaisuus
– äärimmäinen sovinismi (viha alkuperäiskansoja kohtaan)
– rasismi (valkoinen rotu värillisiä vastaan)
– eurooppalaisuuden vastustaminen (oman maan suvereniteetti)
– Hitlerin ja Mussolinin henkilökultti
– radikaali antikommunismi
– russofobia
– pakanalliset kultit
– matala kulttuuritaso (Lumpenproletariat)
Uusi oikeisto -ryhmä syntyi 70-luvulla muun muassa ranskalaisen filosofin Alain de Benoistin ajatuksiin perustuen. Sen teemoihin kuuluvat:
– eurooppalaisuus (Eurooppa riippumattomana toimijana)
– radikaali Amerikan-vastaisuus, taipumus euraasialaisuuteen
– älyllisyyttä: M Heidegger, K Schmitt, E Junger – konservatiivisen vallanku-mouksen filosofia
– solidaarisuus anti-amerikkalaisen islamin, varsinkin Iranin kanssa
– antimodernismi – modernia maailmaa vastaan
– katolisuutta ja protestanttisuutta vastaan, koska ne synnyttivät modernisuutta
– Saksamielisyys
– kapitalisminvastaisuus, sympatia epädogmaattista sosialismia kohtaan (kansallisbolševismi)
– maahanmuuttoa (mutta ei maahanmuuttajia) vastaan
– rasismia vastaan
– individualismia vastaan
– kansallisvaltiota vastaan, mutta pyhän keisarikunnan puolesta
– Venäjän ja Putinin puolesta
– homoavioliittoja ja homoseksuaalisuutta vastaan
Lopuksi Dugin listaa tähän ”neljännen poliittisen teorian”. Koska tämä on hänen itsensä kehittämä, on selvä, että Dugin itse arvioi kyseessä olevien ajatusten oikeaoppisuutta.
Duginin mukaan Front Nationalin, FPÖ:n, Italian Lega Nordin ja Saksan äärioikeiston johtavat teoreetikot ovat omaksuneet uuden oikeiston käsitykset, mutta jäsenistä ja aktivisteista suurempi osa on uusnatseja.