Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoo tiistaina nettisivuillaan, että valtioiden ilmoittamat kasvihuonekaasujen päästötiedot ovat erittäin epäluotettavia.
BBC:n haastattelemien tutkijoiden mukaan mittausongelma on suurempi uhka Pariisin ilmastosopimukselle kuin Donald Trumpin päätös vetää Yhdysvallat pois sopimuksesta.
Suurin osa maaraporttien tiedoista ei perustu todellisiin mittaustuloksiin, vaan tilastoihin esimerkiksi automatkoista tai lämmitysenergian käytöstä. Tämä on YK:n hyväksymä raportointitapa.
Italia ilmoitti vain murto-osan fluoroformin päästöistä.
Esimerkki Italian aliraportoinnista
BBC mainitsee esimerkkinä sveitsiläisellä Jungfraujochin mittausasemalla tehdyt mittaukset Italian puolelta tulevista fluoroformin päästöistä. Niiden perusteella arvioidaan, että tuota kaasua pääsee Pohjois-Italiasta 60–80 tonnia vuodessa.
Italian virallisten tietojen mukaan määrä on pari kolme tonnia vuodessa. Tutkijat huomauttavat, että erotus on samaa luokkaa kuin jätettäisiin laskuista pois 80 000 asukkaan kaupungin kaikki päästöt.
Fluoroformi eli trifluorimetaani (HFC-23) on 14 800 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Sitä käytetään viilennysaineena kylmälaitteissa.
Italian ympäristöministeriö kiisti BBC:lle sveitsiläisten mittaukset ja sanoi ilmoittamiensa lukujen olevan oikeita ja YK:n raportointiohjeiden mukaisia.
Kiina ja Intia epäluotettavia
BBC:n erityisen epäluotettavia ovat suurten kehittyvien maiden raportit kasvihuonekaasuista. Esimerkiksi Kiinan ja Intian raportit voivat heittää ”sata prosenttia suuntaan tai toiseen”.
Yksi vahvasti aliraportoiduista kaasuista on metaani, jota vapautuu esimerkiksi soilta, riisiviljelmiltä, kaatopaikoilta, fossiilisten polttoaineiden tuotannosta ja tuotantoeläinten märehtimisestä.
Metaanin määrä ilmakehässä on kasvanut, mutta päästöjen lähteistä ei ole tarkkoja selvityksiä. Metaani on 25 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, joskin sen elinikä ilmakehässä on lyhyempi, noin 10 vuotta.
Mukana politiikkaa
Pariisin sopimuksen mukaan maat raportoivat omat päästönsä, ja määräajoin ne kiristävät tavoitteitaan. Jos raportit ovat mitä sattuu, putoaa tavoitteidenkin uskottavuudelta pohja pois.
Raportointi on siis todellinen ongelma, mutta siihen liittyy myös politiikkaa. Teollisuusmaat ovat ilmastoneuvotteluissa käyttäneet kehitysmaiden mittausongelmia yhtenä verukkeena omalle vetkuttelulleen.
Osana Pariisin sopimuksessa käynnistettyä prosessia mittaustavoista neuvotellaan parhaillaan.