Irlantilainen kirjailija John Boyne tunnetaan etenkin kirjastaan Poika raidallisessa pyjamassa, josta on tehty Suomessakin esitetty elokuva. Kirjailijan suosiosta kertoo se, että kirjaa on myyty yli kuusi miljoonaa.
Pari vuotta sitten ilmestynyt ja nyt suomeksi käännetty Poika vuoren huipulla kertoo ranskalaisesta pojasta, joka joutuu vanhempiensa kuoltua jättämään Pariisin toisen maailmansodan pyörteiden alla ja asettumaan tätinsä talouteen isänsä kotimaahan Saksaan.
Eletään aikaa, jolloin alkavat juutalaisten vainot. Pierrot, josta tulee uudessa kotimaassaan Pieter, tempautuu mukaan tapahtumiin, jotka jättävät hänelle ikuisen syyllisyyden.
Ihminen voi sulkea silmänsä ja toimia ajattelematta tai ymmärtämättä tekojensa seurauksia.
Boyne kuvaa hienosti noin 7–16-vuotiaan näkökulmasta, miten aikuiset ja miten päähenkilö itse vainoavat heikompiaan aatteellisuuden ja isänmaallisuuden nimissä.
Olennaista kirjassa eivät ole tietyt historialliset tapahtumat, vaan miten päähenkilöä kyetään manipuloimaan, ja miten hän kadottaa käsityksen oikeasta ja väärästä.
Vastuuta ei voi kieltää
Herkästä, empaattisesta pojasta kuoriutuu mitä häikäilemättömin ja tunteettomin nuorukainen, joka kykenee edesauttamaan läheisiään tuhoon.
Miellyttääkseen manipuloijaansa Pieter sulkee täysin menneisyyteensä, kieltää ystävänsä ja entisen elämänsä.
Lopullisen katastrofin hetkellä hän yrittää puolustautua: ”Mutta minä olin pelkkä lapsi”, Pieter sanoi. ”En tiennyt mitään. En ymmärtänyt.”
Mutta Herta, toiseksi viimeksi isännän vuoristomajalle jäänyt palvelija, sanoo: ”Älä ikinä teeskentele, ettet tiennyt, mitä täällä tapahtui.” Herta sanoo, että pahin rikos kaikista olisi väittää, ettei tiennyt mitään.
Tämä on teoksen avainkohta: vastuuta ihmishengistä ei voi kiertää, vaikka ei olisi itse tarttunutkaan – syystä tai toisesta – aseeseen. Osallisuuttaan ei voi kieltää ymmärtämättömyyteen vedoten.
Näin tapahtuu edelleenkin
Boynen Poika vuoren huipulla -teos on kirkas kuvaus ihmisen vastuusta epätavallisessa historian kohdassa, jossa ihmiset jaetaan toivottuihin ja ei-toivottuihin.
Se kuvaa, miten viattomuus katoaa eikä hyvän ja pahan raja olekaan selvä, ja miten ihminen voi sulkea silmänsä ja toimia ajattelematta tai ymmärtämättä tekojensa seurauksia.
Vuosien 1936–1945 keskeiset tapahtumat vertautuvat nykyaikaan. Välinpitämättömyys, kyvyttömyys myötäelämiseen tai silmien sulkeminen ja sivusta-seuraajaksi asettuminen on tätä päivää siirtolaisten hukkuessa Välimereen, ikään kuin tämä ei olisi estettävissä.
Boyle purkaa kuitenkin lukijan pahimman ahdistuksen. Pieterillä on vielä toivoa löytää jotain Pierrotin elämästä, vaikka siihen ei olekaan paluuta.
Poika vuoren huipulla -kirja on hieno lukukokemus ja tärkeä puheenvuoro jokaisen vastuusta. Sitä voi suositella.
John Boyne: Poika vuoren huipulla. Bazar 2017. 238 sivua.