Espanjassa koko poliittisen vasemmiston tilanne sai uuden käänteen toukokuun lopussa, kun syksyllä sosialistipuolueen (PSOE) puoluejohtajan ja kansanedustajan paikkansa jättänyt Pedro Sánchez valittiin monien suureksi yllätykseksi uudestaan puolueen johtoon. Sosialistipuolueen kuukausia jatkunut ankara sisäinen vääntö päättyi näin ideologisesti vasemmistolaisemman puolueväen voittoon.
Vasemmiston yhteistyömahdollisuuksien kannalta Sánchezin voitto lupaa hyvää. Aikaisemmin sosialistipuolueen yhteistyö vasemmistopuolueiden Podemosin (”Pystymme”) ja Izquierda Unidan (Yhtynyt vasemmisto) kanssa on kaatunut nyt häviölle jääneen, oikealle kallellaan olevan sosialistipuolueen eliitin vastustukseen.
Toistaiseksi vielä lyhyen uuden puheenjohtajakautensa aikana Sánchez on jo ehtinyt uudistaa sosialistipuoluetta (sosiaalidemokraatteja) haluamaansa suuntaan.
Jatkuvat korruptioskandaalit riivaavat hallitsevaa oikeistopuoluetta.
Kesäkuun puoluekokouksessa Sánchez julisti ykkösvihollisekseen oikeistopuolueen (PP) ja ilmoitti sosialistien ryhtyvän kuumeisesti etsimään keinoja hallituksen syrjäyttämiseen vaihtoehtoisen puolueyhteistyön avulla.
Tehtävä ei ole helppo, varsinkin jos Sánchez haluaa saada Podemosin sekä keskustaoikeistolaisen Ciudadanosin (Kansalaiset) saman neuvottelupöydän ääreen. Nämä niin kutsutut uudet puolueet ovat ilmoittaneet kieltäytyvänsä neuvotteluista, jos toinen niistä on mukana.
Ensisijainen kumppani Podemos
Sánchezin viimeaikaisten linjanvetojen perusteella voisi kuitenkin odottaa, että ensisijainen yhteistyökumppani löytyy Podemosin ja Izquierda Unidan muodostamasta Unidos Podemos -koalitiosta. Puolueet eivät pidä toisistaan, mutta niitä yhdistää halu kammeta valtaa pitävä oikeistopuolue hallituksesta. Se voi onnistua ainoastaan liittoutumalla.
Sánchez ja Podemosin puoluejohtaja Pablo Iglesias tapasivat kesäkuun lopussa kasvotusten ensimmäistä kertaa lähes puoleentoista vuoteen. Erotuksena aiempien neuvottelujen avoimen vihamieliseen tunnelmaan puoluejohtajat esiintyivät tapaamisessa nyt sopuisina ja kumpikin korosti yhteistyövalmiutta.
Puolueita yhdistäviä teemoja ovat vaatimus korruption ja veronkierron torjumisesta, pyrkimys parantaa erityisesti nuorten vaikeaa asemaa työmarkkinoilla, talouslaman aikana huolestuttavasti kasvaneen köyhän kansanosan olojen parantaminen sekä vaatimus minimipalkan korottamisesta.
Kummankin tavoitteena on myös kumota oikeistopuolueen viime vuosina erityisesti sosiaali- ja koulutusmenoihin kohdistamat äärimmäisen tiukat säästötoimet. Toisaalta kannat vasemmistopuolueiden välejä hiertäneeseen Katalonian itsenäistymishankkeeseen ovat Sánchezin uudelleenvalinnan jälkeen lientyneet ja lähentyneet toisiaan.
Hallitukselle vaivoin luottamuslause
Kesäkuun lopussa tuli kuluneeksi vuosi Espanjan parlamenttivaaleista. Vaalien jälkeen oikeistopuolue Partido Popular (Kansanpuolue eli PP) pystyi pitämään hallitusasemansa, vaikka jäikin parlamenttipaikoissa kauas enemmistöstä.
Oikeistopuolueella on takanaan hankala vuosi, jonka aikana uusien lakien säätäminen on ollut käytännössä olematonta. Julkisuudessa on enemmänkin keskitytty puimaan lähes kuukausittain ilmi tulleita uusia korruptioskandaaleita, joissa puolueen edustajia on ryvettynyt ylintä johtoa myöten. Myös pääministeri Mariano Rajoy joutui keskiviikkona korruptiojutun todistajaksi oikeuden eteen.
Korruptioskandaalit ovat välillä saaneet tragikoomisiakin piirteitä, kun esimerkiksi syyttäjänviraston korruptionvastaisen osaston johtaja joutui kesäkuussa eroamaan omien Panama-verosotkujensa vuoksi.
Oikeistopuolueen jatkuvat korruptioskandaalit ajoivat oppositiopuolue Podemosin esittämään Espanjassa hyvin harvinaista epäluottamuslausetta hallitukselle kesäkuussa. Yli 16 tuntia kestänyt luottamuslausekeskustelu johti äänestykseen, jonka tuloksena oikeistopuolue sai säilyttää hallitusasemansa 170 äänellä.
Luottamuksen puolesta annetut 82 ääntä yhdessä 97 tyhjän äänen kanssa eivät kuitenkaan lupaa 350-paikkaisessa parlamentissa jatkossakaan helppoja aikoja hallituspuolueelle. Hallitustilanteen sekavuudesta kertoo sekin, että luottamuslauseäänestyksen jälkeen sekä PP että Podemos esiintyivät voittajina.
Espanjassa parlamentin enemmistön antama epäluottamuslause voi kaataa hallituksen suoraan ilman uusia vaaleja. Podemosin tavoitteena onkin saada tyhjää äänestäneet puolueet seuraavalla kerralla taakseen ja näin kaataa hallitus uudella epäluottamuslauseella.
Podemos yritti kaataa hallituksen epäluottamuslauseella.
Onnistuakseen Podemos tarvitsee kuitenkin rinnalleen sosialistipuolueen. Sánchez ei ole suoralta kädeltä tyrmännyt ajatusta uudesta epäluottamuslauseesta, mutta suhtautuu hankkeeseen selvästi Iglesiasta varovaisemmin. Sánchezilla ei myöskään ole toistaiseksi tarvetta kiirehtiä hanketta.
Ciudadanos esteenä vasemmistokoalitiolle
Vaikka merkkejä vasemmistopuolueiden lähentymisestä onkin olemassa, oikeistopuolueen syrjäyttäminen ei silti ole helppo tehtävä. Suurin kompastuskivi sosialistien ja Podemosin koalition tiellä on keskustaoikeistolainen Ciudadanos.
Viime vuoden hallitusneuvotteluissa sosialistien yritys mahduttaa Ciudadanos samaan koalitioon vasemmistopuolueiden kanssa epäonnistui surkeasti, ja se johti osaltaan Sánchezin eroon puolueen johdosta.
Ciudadanos suhtautuu äärimmäisen kielteisesti uuden epäluottamuslauseen esittämiseen ja on muutenkin kuluneen vuoden aikana ehtinyt jo leimautua PP:n apupuolueeksi.
Sánchez saattaisi joutua maksamaan kovan hinnan yhteistyöstä Ciudadanosin kanssa. Sosialistit ja Podemos käyvät tiukkaa taistelua äänestäjistä ja sosialistit ponnistelevat kaikin voimin houkutellakseen viime vaaleissa Podemosin leiriin karanneet äänestäjät takaisin.
Sánchez on uudelleenvalintansa jälkeen pyrkinyt profiloitumaan vasemmistolaisena ideologiajohtajana vallatakseen näin aseman Iglesiasilta. Ciudadanos on monille vasemmiston kannattajille yksiselitteisesti oikeistolainen puolue ja yhteistyökumppanina siten mahdoton. Liittoutumisella Ciudadanosin kanssa saattaisi siksi olla arvaamattomat seuraukset.
Kompromissivalmiutta peräänkuulutetaan
Mielipidemittausten mukaan vasemmistopuolueet ovat pystyneet säilyttämään kannatuslukunsa viime vaaleista entisellään, kun taas PP on vuodessa menettänyt lähes 8 prosenttiyksikköä kannatuksestaan.
Ciudadanos on samaan aikaan lisännyt kannatustaan kuudella prosenttiyksiköllä. Maan neljä suurinta puoluetta ovat nyt PP (25,5 prosenttia), sosialistipuolue (21,6 prosenttia), Unidos Podemos (20,6 prosenttia) ja Ciudadanos (18,8 prosenttia). Lukujen valossa onkin ymmärrettävää, että Sánchezia houkuttaa ajatus saada Ciudadanos puolelleen mahdollisesta äänestäjien menetyksestä huolimatta.
Kannatuslukujen lasku tai vasemmiston yhteistyötunnustelut eivät toistaiseksi ole saaneet oikeistopuoluetta hätääntymään. Sillä on vaikeuksistaan huolimatta makrotalouden näkymät puolellaan.
Poliittisten voittojen jäätyä tällä hallituskaudella vaatimattomiksi on oikeistopuolueen strategia perustunut – kohtalaisen menestyksellisesti – lähinnä mairittelevien talouslukujen toistamiseen. Espanjan talouden arvioidaan kasvavan tänä vuonna yli kolmen prosentin vauhtia ja samalla työttömyyden laskevan 11 prosentin tuntumaan.
Lupaavien valtiontalouden lukujen varjoon jää kuitenkin mikrotalouden synkkä todellisuus. Arvioiden mukaan ainakin viidesosa espanjalaisista elää köyhyydessä, alle 16-vuotiaista jopa kolmasosa.
Heidän tilanteensa kannalta vasemmiston orastava yhteisymmärrys olisi erinomainen uutinen, etenkin jos se johtaisi käytännön toimiin talouslaman pahimmin koetteleman kansanosan olojen parantamiseksi.
Espanjan poliittinen tilanne on monimutkainen, eikä helppoa ratkaisua maan hallittavuuden parantamiseksi tunnu löytyvän. Mielipidemittausten valossa uudet vaalitkaan eivät suoraan lupaisi välitöntä muutosta tilanteeseen.
Kaikilta osapuolilta vaaditaan nyt ennenkuulumatonta kompromissivalmiutta ja kykyä sopeutua dialogiin perustuvaan uuden aikakauden hallintokulttuurin. Nähtäväksi jää, mikä puolueista pystyy kääntämään nykyisen epävarmuuden voitokseen.