EU-maana Suomikin on perusporvarihallituksemme aikana ”kunnostautunut” muuttamaan aikoinaan niin kovasti markkeerattua EU:n rauhanprojektia varsinaiseksi EU:n räyhäprojektiksi. Puolustusministeri Jussi Niinistökin näyttää ahertaneen kuin jonkin sortin Sven Tuuva erinäisien sotaharjoitteluhankkeiden ja liittoutumissopimusten parissa.
Sitä vain ihmettelen, miten naapuriystävyydestä on tullut sotavälineillä pullistelua ja uhkailua rajojen eri puolilla. Sekin on hallituksellemme ominaista, että olemme kieltäytyneet muiden maiden kanssa edes miettimästä aseistariisunnan kysymyksiä. Päinvastoin hallitus näyttää hääräävän sotavälineiden miljardihankintasopimusten parissa ikään kuin turvallisuutta voitaisiin todella rakentaa uhkailujen varaan.
Onko puolustus tosiaankin silloin riittävää, jos se rakentuu naapuriystävyyden sijasta naapuri-uhalle? Eikö tällainen touhu ole lähinnä lapsellista, perin kallista ja uhkarohkeaa seikkailupolitiikkaa?
”Eikö tällainen touhu ole lähinnä lapsellista ja uhkarohkeaa seikkailu-politiikkaa?”
Nykyisin tuntuvat olevan rauha, ystävyys ja yhteistyö sekä yleinen aseistariisunta meilläkin kiellettyjä sanoja. Näiden sijaan meille tarjoillaan informaatiovaikuttamista, informaatiosotaa, sotaharjoituksia, asehankintamäärärahojen nostoa, uhkaa ja puolustusliittoja legitiimeiksi käyttösanoiksi.
Eduskuntakin on ollut jo mielestäni varsin pitkään perin vaitonainen tästä kaikesta. Miksi? Toivon veroni maksaneena kansalaisena vastauksia niin presidentiltä, hallitukselta kuin eduskunnaltakin.
Juhani Harjunharja
Utsjoki